Aihe, josta pitäisi puhua laajemmin, on rahanpesun yhteys terrorismin rahoittamiseen. Yhdessä ne muodostavat massiivisen, hyvin huolestuttavan ongelman. Luvut ovat paljonpuhuvia: vain 1,1 % rikollisista varoista takavarikoidaan EU:n tasolla. Se tarkoittaa, että 98,9 % arvioiduista rikollisista voitoista ovat edelleen rikollisten käytettävissä.
Rahanpesun ongelmat ovat moniulotteisia. Nykyiset säännöt eivät selvästikään ole riittäviä, niitä ei ole pantu täytäntöön kokonaan (vain yhdeksän jäsenvaltiota oli ajoissa viimeisen direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä) eikä niitä ole pantu asianmukaisesti täytäntöön. Näiden sääntelypuutteiden ja porsaanreikien myötä suuria voittajia ovat rikolliset ja terroristit, häviäjiä hallitukset ja tavalliset kansalaiset.
Tänään keskusteltiin EU:n puheenjohtajamaa Saksan järjestämässä verkkoseminaarissa rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen uudistamisesta. Parlamentin, komission ja neuvoston välillä vallitsee selvä yksimielisyys muutosten kiireellisestä tarpeesta. Komissio ehdottaa asetusta vuoden 2021 ensimmäisellä vuosineljänneksellä ongelmien ratkaisemiseksi. Asetus on selvästi edistysaskel direktiiviin verrattuna: asetus varmistaa, että samoja sääntöjä sovelletaan samalla tavalla kaikissa 27 jäsenvaltiossa. Keskeinen asia tässä on säännökset velvoitteesta asiakkaiden tunnistamiseksi. Nämä tunnistamisvaatimukset eroavat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, mikä ei kyllä auta taistelussa rahanpesua vastaan.
Toinen selkeä tarve on EU-tason valvonnalle, jolle tulee antaa oikeat työkalut. Euroopan parlamentti ja nyt myös neuvosto näyttävät kannattavan uutta EU:n valvontavirastoa torjumaan rahanpesua. On selvää, että EU-tason valvonnan ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä on kehitettävä asianmukaisesti. Sama pätee EU-tason valvonnan laajuuteen. Aluksi pitää keskittyä finanssisalaan. Seuraavaksi painopisteitä on kiinnitettävä muuallekin.
Selkeää on myös tarve parantaa kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten välistä yhteistyötä. On melko hämmästyttävää nähdä tiedonvaihdon puute epäilyttävien liiketoimien ja etenkin rajat ylittävän rahaliikenteen kohdalla. Rahanpesuun voidaan puuttua oikein vain, jos tarvittavat tiedot ovat saatavilla. Parlamenttiryhmäni S&D kannattaa EU:n rahanpesun selvittelykeskuksen perustamista, mutta komissio näyttää olevan vähemmän kunnianhimoinen ja todennäköisesti ehdottaa vain vahvempaa yhteistyötä kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten välillä.
Näiden uudistusten päätavoitteena on, että rahanpesurikolliset ja terroristit jäävät kiinni ja niiden takana olevat taloudelliset rahoituslähteet padotaan. Siksi on erittäin tärkeää, että myös lainvalvontaviranomaiset työskentelevät paremmin yhdessä.
Finanssiala näyttää olevan suurelta osin samoilla linjoilla lainsäätäjien kanssa: he haluavat selkeyttä ja varmuutta, mikä on ymmärrettävää, kun otetaan huomioon rahanpesulainsäädännön korkeat noudattamiskustannukset. Rahoitusala vaatii avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, sillä pankit tallentavat tuhansia ja tuhansia asiakirjoja mahdollisten epäilyttävien pankkitapahtumien ympärille saamatta kuitenkaan tarvittavaa apua rahanpesun selvittelykeskukselta.
Kansainvälisessä keskustelussamme annettiin mielenkiintoinen varoitus: tulevien kuukausien tärkeä prioriteetti on äärioikeistolaisten ryhmien aiheuttamien kyberhyökkäysten torjunta. Haaste tuleville vuosille. Esimerkiksi Yhdysvalloissa arvioidaan tänään, että on merkittävästi todennäköisempää joutua äärioikeistolaisen virtuaalihyökkäyksen kohteeksi, kuin muunlaisen terrorin. Tämä on kasvava kansainvälinen ilmiö. Tärkeää on nyt selvittää, kuka rahoittaa näitä hyökkäyksiä. Asiaan on puututtava.