Eero Heinäluoma

Viikon kuulumiset 48/2019

Strasbourgin täysituntoviikko oli täynnä ohjelmaa aamukahdeksasta iltakymmeneen. Uusi komissio sai vahvan tuen alulleen lukemin 461 – 157 (tyhjää 89). Hyväksyntä oli nyt suurempi kuin heinäkuun äänestyksessä komission puheenjohtajasta ja suurempi kuin viisi vuotta sitten Junckerin komission aloittaessa.

Parlamentti hyväksyi myös päätöslauselmat ilmastopolitiikkaan liittyen ja julisti ilmastonmuutoksen hätätilan. Hätätilasta puhuivat myös ne yli 11.000 ja 153 eri maasta kotoisin olevaa tiedemiestä, jotka marraskuun alussa vetosivat päättäjiin vahvojen toimien puolesta. Tiedemisten ja -naisten vetoomuksen pohjalta äänestin itsekin hätätilakäsitteen puolesta.

Parlamentin kannanotto on tärkeä viesti tulevalle joulukuun EU:n huippukokoukselle, jossa odotetaan päätöstä Euroopan sitoutumista olla hiilidioksidivapaa maanosa vuoteen 2050 mennessä. Suomen oma tavoitehan on kunnianhimoisempi: hiilidioksidivapaus vuoteen 2035 mennessä.

Päätöslauselmaehdotuksessa ympäristövaliokunnan niukka enemmistö ehdotti kielteistä kannanottoa ydinvoimaan ja vaati toimia ydinvoiman käytön kieltämiseksi.  En pitänyt tätä kovin järkevänä linjauksena, sillä päästöttömyyttä tavoiteltaessa on vaikea nähdä, miten tämä voisi nykyoloissa mitenkään olla mahdollista ilman ydinenergiaa välivaiheen energiamuotona.

Sosialidemokraattisessa ryhmässä ehdotettiin sitovan ryhmäpäätöksen tekoa ydinvoiman käytön kieltämiseksi. Jouduin torjumaan tämän, sillä päästöjen vähentämisessä tavoitteiden tulee olla yhteisiä, mutta keinovalikoimassa tukee olla kansallista liikkumavaraa. Muutoin ollaan Saksan riskin äärellä: eri energiamuodot torjutaan yksitellen ja lopputuloksena on sähköpula sekä epäonnistuminen päästöttömyydessä.

Saliäänestyksessä voittikin äänin 322 puolesta, 298 vastaan ja 45 tyhjää kanta, jonka mukaan ydinvoimalla voi olla osuutensa siirtymävaiheen energian tuottajana.

Viikon isoksi asiaksi kaiken politiikan keskellä tuli kuitenkin tieto ystäväni, SDP:n varapuheenjohtaja Maarit Feldt-Rannan kuolemasta. Maarit oli poikkeuksellisen valoisa, energinen, aikaansaapa mutta myös lämmin ihminen. Oli suuri etuoikeus olla hänen ystävänsä ja läheinen työtoveri lähes kahden vuosikymmenen ajan. Puolueen varapuheenjohtajan, aidosti aatteellisen ja vahvan poliitikon poismeno jättää liikkeesemme ison aukon. Hänen valoisuutensa, aatteellisuutensa ja elämänuskonsa antaa kuitenkin velvoitteen viedä Maaritin ihanteita eteenpäin myös hänen poissaollessaan.

Lahjakkaan ja monipuolisen ystävän, Maaritin muistoksi palaa kodissani kynttilä koko viikonlopun ajan. Sunnuntaina löydät kuitenkin minut Hakaniemen markkinoilta klo 11.00 tapaamassa ystäviä, tuttuja, nykyisiä ja tulevia äänestäjiä Maaritin elämäntyön hengessä.

Pidetään yhteyttä.

Vieritä ylös