Komissaarikuulemisten valmistelu oli tämän viikon parlamentin sävellaji. S&D-ryhmän johdossa ja valiokuntaryhmissä valmisteltiin koko viikko edessä olevia tärkeitä komissaariehdokkaiden kuulemisia. Samaan aikaan Bryssel on täyttynyt etujärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen edustajista, jotka haluavat tavata kautensa aloittavia meppejä ja kertoa näkemyksistään uuden komission ohjelmaan.
Tässä uutiskirjeessä:
- Marraskuu muuttuu komissaarikuuksi
- Autoteollisuuden kehittäminen edellyttää komission toimia
- Pääomamarkkinoista tarvitaan ratkaisuja
- Jätin kirjallisen kysymyksen – pankkijärjestelmän terveys taattava
- Komissaarikuulemiset käynnistyvät
- Ensi viikko
Marraskuu muuttuu komissaarikuuksi
Komissaarikuulemisten aikataulu on lykkääntynyt. Tällä viikolla sovittiin, että kuulemiset alkavat 4. marraskuuta ja kestävät pari viikkoa. Äänestys koko komissiosta tapahtuisi täysistunnossa 25.11. alkavalla viikolla. Kuulemisista tulee valtaisa palapeli, sillä Ursula von der Leyen on pilkkonut komissaarivastuita pieniksi ja osittain päällekkäiseksi niin, ettei perässä tahdo pysyä.
Parhaimpiin valiokuntiin kuten teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta ITREen on luvassa kahdeksan tai yhdeksän komissaarin vierailut ja tentit. Kysymysten jakaminen poliittisten ryhmien kesken ja ryhmien sisällä on siis aikamoinen palapeli. Ja kuulemisten jälkeen on vielä luvassa neuvottelut ryhmien sisällä, välillä ja myös valiokuntien kesken, mikäli parlamentti ei olisi kelpuuttamassa komissaariehdokkaita virkaansa.
Valiokunnassa tarvitaan komissaarin hyväksyntään ensimmäisellä kierroksella kahden kolmasosan enemmistö. Jos sitä ei synny, on edessä toinen kierros, jonka aikana komissaarille voidaan järjestää uusi tentti tai esittää kirjallisia kysymyksiä. Toisen kierroksen, eräänlaisen ”sakkokierroksen”, jälkeen komissaarin hyväksyntään valiokunnassa riittää yksinkertainen enemmistö.
Jos komissaariehdokas hylätään, jäsenmaan pitää esittää uusi ehdokas. Ja tämän uuden ehdokkaan pitää tutustua postiinsa ja tulla parlamentin valiokunnan kuultavaksi. Aikataulu voi siis elää edelleenkin. Lisäksi sopimuksissa on sellainen aukko, ettei niissä ole mitään määräaikaa, jossa jäsenmaan pitää ehdotuksensa uudesta komissaarista tehdä.
Täysistunto joka tapauksessa äänestää kaikkien kuulemisten tultua hyväksytyksi koko komission luottamuksesta. Sekään ei tule olemaan ihan läpihuutojuttu, jos komission linjaan tai komissaarien vastuutehtäviin ollaan kovin tyytymättömiä.
Autoteollisuuden kehittäminen edellyttää komission toimia
Eurooppalaisen autoteollisuuden tilanne puhutti S&D:n ITRE-työryhmän kokouksessa tiistaina. Työryhmä oli kutsunut autoteollisuuden edustajia kertomaan alan haasteista. Kuultavana oli Volkswagenin, Renaultin, eurooppalaisten autovalmistajien kattojärjestön AECA:n sekä saksalaisen metallialan suurimman ammattiliiton IG Metallin edustajia.
Autoteollisuus on keskeinen teollisuuden ala Euroopassa, etenkin Keski- ja Itä-Euroopassa, mutta myös Ruotsissa. Ala työllistää suoraan arviolta 2,6 miljoonaa ja epäsuorasti 13,8 miljoonaa eurooppalaista. Tulevaisuus on kuitenkin epävarma, esimerkiksi Volkswagen on ilmoittanut mahdollisista tehtaiden sulkemisista.
Autoteollisuus käy parhaillaan läpi suurinta rakennemuutosta sataan vuoteen. Taustalla on ilmastonmuutos ja tarve vähentää liikenteen päästöjä, koventunut kansainvälinen kilpailu ja valtiontukipolitiikka, haasteet sähköautojen valmistukseen tarvittavien arvoketjujen, kuten akkuteollisuuden, kotiuttamisessa Eurooppaan, sekä työntekijöiden osaamisen päivittäminen. Alan tulevaisuutta pohtii myös Mario Draghiraportissaan.
EU on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen vuodelle 2035, jolloin uusien polttomoottoriautojen myyntikielto astuu voimaan. Autoteollisuudella on siis vain 10 vuotta aikaa uudistua, joka on lopulta aika vähän. EU ei kuitenkaan ole täysillä lähtenyt mukaan liikenteen sähköistymiseen. Taustalla on huoli uusista riippuvuuksista ja raaka-aineiden riittävyydestä, sekä pullonkaulana sähköistymisen kallis hintalappu.
Volkswagenin ja Renaultin päähuoli ei kuitenkaan koske vuoden 2035 tavoitetta, vaan EU:n vuoden 2025 autojen valmistajille määrättyä hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitetta. Tavoitteeseen on mahdollista päästä vain, jos sähköautojen osuus autotuotannosta on riittävä, muuten autonvalmistajille lankeaa satojen miljoonien eurojen sakko maksettavaksi. Sähköautojen kysyntä Euroopassa on kuitenkin hidastunut ja jopa laskenut vuoteen 2023 verrattuna. Tästä syystä monet eurooppalaiset autovalmistajat toivovat joustoja tulevien vuosien päästövähennystavoitteisiin. Autonvalmistajat myös toivovat jäsenmailta investointeja latausinfraan sekä avokätisiä tukia sähköautojen hankintatukia eurooppalaisille kuluttajille.
Odotankin nyt uudelta EU:n komissiolta ratkaisuja autoteollisuuden kilpailukykyhaasteisiin ja teollisuuden työpaikkojen säilymiseen Euroopassa.
Pääomamarkkinoista tarvitaan ratkaisuja
Kävimme tällä viikolla raha- ja talousasioiden ECON-valiokunnassa mielenkiintoisen keskustelun Euroopan keskuspankin (EKP) varapuheenjohtajan Piero Cipollonen kanssa digitaalisen euron edistymisestä. EKP keräsi yli 2 500 kommenttia luonnokseensa digitaalisen valuutan sääntökirjasta. Kommentteja saatiin niin keskuspankkien edustajilta kuin jälleenmyyjiltä ja kuluttajajärjestöiltä.
Cipollone puolusti digitaalista euroa toteamalla, että tarvitsemme eurooppalaisia ratkaisuja ja EU:n maksujärjestelmiä kilpaillaksemme Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa. Erityisesti eurooppalaisen kaupan alan riippuvuus VISA Mastercardin veloittamista maksuista on ongelma, johon voitaisiin puuttua digitaalisella eurolla. On myös huomattava, että Yhdysvaltain kilpailuviranomaiset aloittivat kuluneella viikolla selvityksen VISA:n toiminnan mahdollisesta kilpailulainsäädännön vastaisuudesta. Digieuro, eli keskuspankista liikkeelle laskettu digitaalinen valuutta täydentää keskuspankkien liikkeelle laskemaa käteistä rahaa, ja mahdollistaa julkiselle omistuspohjalle perustuvan digitaalisen maksamisen.
Valiokunnassa digitaalinen euro herätti kysymyksiä erityisesti yksityisyydensuojasta, säilytysrajoista ja siitä, voivatko henkilöt omistaa useita ”lompakoita” eli tilejä digitaalisille euroille. Yksityisyyskysymyksestä Cipollone totesi, että alan säännöt ovat selvät, ja niiden mukaan vain ne tahot, joiden täytyy lakisääteisesti nähdä tiedot, tulevat ne näkemään. Lopulta hän myös totesi hieman epätarkasti digitaalisen euron kustannusten olevan toistaiseksi jotain 400 miljoonan ja miljardin väliltä.
Valmistauduimme myös EKP:n varapuheenjohtajan Christine Lagarden kanssa käytävään rahapoliittiseen vuoropuheluun kuulemalla alan asiantuntijoita. Tapaamamme asiantuntijat maalasivat Euroopan pääomamarkkinaunionista varsin synkän kuvan – etenkin Yhdysvaltoihin verrattuna. Mielestäni olisi jo korkea aika – yli kymmenen vuotta kestäneiden keskustelujen jälkeen – että jäsenmaat, etenkin Saksa ja Ranska, lopettaisivat aidalla istumisen ja alkaisivat oikeasti edistää tätä asiaa.
Saksan hallituksen tämän viikkoinen päätös torjua italialaispankki UniCreditin yritys ostaa saksalainen Commerzbank ei kuitenkaan lupaa pääomamarkkinoiden yhteistyön kasvattamiselle hyvää. Muutoksia kuitenkin tarvitaan, mikäli EU haluaa nähdä taloudellista edistystä ja houkutella investointeja myös tulevaisuudessa.
Jätin kirjallisen kysymyksen –
pankkijärjestelmän terveys taattava
Eurooppalainen pankkisektori on avainasemassa unionin talouskasvun ja eurooppalaisen kilpailukyvyn vahvistamisessa. Aihe on ollut laajasti esillä Mario Draghin, EKP:n entisen pääjohtajan kilpailukykyraportin myötä. Tällä hetkellä eurooppalainen kilpailukyky laahaa vakavasti jäljessä esimerkiksi Yhdysvaltoihin verraten. Meidän pankkiemme koko ja liikkeellä olevat pääomat ovat varsin vaatimattomia talousjättiläisten rinnalla. Tilanne on käännettävä, jottei Eurooppa häviä kilpajuoksua innovaatioiden, työpaikkojen ja talouskasvun nopeavauhtisilla sisäradoilla.
Terve ja vahva talouskasvu edellyttää hyvin pääomitettua ja valvottua pankkijärjestelmää. Brysselissä keskustellaan nyt kuitenkin siitä, että pankkien sääntelyn soveltamista pitäisi lieventää. Itse näen, että pankkisääntely on edelleen todella tärkeä osa vakaata ja ennakoitavaa kasvua ajatellen. Erilaisten pankkikriisien vahingot iskevät lujasti niin yhteisiin kuin yksityisiin talouksiin, ja vahinkojen vaikutukset ovat pitkäkestoisia. Siksi pankkien valvonnassa on tehtävä työtä viisaasti, ja samalla varmistaa, että pankkimme pysyvät hyvin pääomitettuina. Suuri on toki kaunista, mutta samalla jättipankkien romahdukset ovat valtavia katastrofeja.
Näkökulmaani edistääkseni jätin kirjallisen kysymyksen, jossa pyydän Euroopan pankkivalvontajärjestelmältä tarkempaa analyysia tilanteesta. On tärkeää saada tietää, mitä pankkivalvontajärjestelmä voi kertoa meille EU-alueen pankkien pääomavaatimuksista kansainvälisessä vertailussa ja erityisesti Yhdysvaltoihin verrattuna. Pääomavaatimusten ja pankkien talouskasvua tukevien luotonantojen yhteys sekä EU:n pankkisektorin suhteellisen kilpailukyvyn avaaminen olisivat olennaisia asioita päätöksenteon tueksi.
Komissaarikuulemiset käynnistyvät
Parlamentti järjestää siis tulevien viikkojen aikana komissaarikuulemisensa. Nämä kuulemiset ovat tärkeä osa prosessia, jolla parlamentti vaikuttaa komission kokoonpanoon ja työohjelmaan, yksittäisten komissaarien mandaatteihin ja myös valvoo komission toimintaa.
Komissaarikuulemisten prosessi alkaa lakiasiain valiokunnan JURI:n arvioilla, joiden avulla valiokunta varmistaa, ettei komissaariehdokkailla ole mahdollisia eturistiriitoja, jotka estäisivät heitä toimimasta komissiossa. Tämän jälkeen siirrytään valiokuntien järjestämiin kuulemisiin, joissa kunkin komissaarin vastuualueelle kuuluva valiokunta pyytää ehdokasta valottamaan keskeisiä kysymyksiä heidän tulevasta mandaatistaan. Näissä kuulemisissa selvitellään esimerkiksi komissaarin tietämystä omasta alastaan, hänen sitoumustaan keskeisille eurooppalaisille tavoitteille sekä komissaariehdokkaan ja parlamentin yhteistyön tulevaisuutta.
Vaikka komissaariehdokkaat onkin jo julkistettu, on komission kokoaminen edelleen oikeasti kesken. Komissaariehdokkaiden kuulemiset parlamentille tärkeä mahdollisuus vaikuttaa komission lopullisiin painopisteisiin. S&D-ryhmällemme on useita prioriteetteja, joiden turvaaminen halutaan kuulemisissa varmistaa. Esimerkiksi eräs huolta herättänyt seikka on Romanian komissaarin ja komission varapuheenjohtajan Roxana Mînzatun salkun nimi, sekä hänen toimeksiantokirjeensä sisältö. Hän on ”ihmisten, osaamisen ja varautumisen” komissaari. Hänen kontolleen kuitenkin näyttää kuuluvan perinteinen työllisyyspolitiikka, mutta alan painopisteet saavat hänen missiokirjeessään osakseen niukempaa huomiota.
Monet ovat pitäneet kummallisena, ettei työllisyydelle löydetty painoarvoa komissaarien tehtävistä, kun eläinten hyvinvointikin sai oman komissaarinsa. Tämän pestin sai Unkarin Olivér Várhelyi, joka hyväksytyksi tultuaan aloittaisi nyt toisen kautensa EU-komissaarina. Myös Várhelyillä on edessään kovat kuulemiset, joissa hänen suhdettaan Viktor Orbániin tullaan perkaamaan ja hänen asiantuntijuuttaan saamansa salkun aiheista selvittämään.
Ensi viikko
Ensi viikolla parlamentti valmistautuu seuraavan viikon täysistuntoon. Tämä tarkoittaa, että parlamentin poliittiset ryhmät kokoustavat ja käyvät läpi täysistunnon asialistaa. Ryhmät muodostavat omia näkökantojaan ja linjojaan käsiteltäviin asioihin. Tapaan myös suomalaisia toimittajia, joille taustoitan tulevan täysistunnon aiheita.
Kuten tälläkin viikolla, myös ensi viikolla kalenterista menee reilu määrä tunteja edunvalvojien eli lobbareiden tapaamiseen. Nämä tapaamiset ovat tärkeitä, sillä näin lainsäädäntökauden alussa on olennaista tietää, ketkä ovat asiantuntijoita missäkin asiassa, jotta me mepit voimme tarvittaessa kysyä lisätietoja päätöksenteon tueksi. On tärkeää, että kuuntelemme näkökantoja mahdollisimman laajasti, jotta meillä on työssämme keinot tehdä mahdollisimman informoituja päätöksiä. Lobbaus on usein mainettaan parempi asia ja parhaimmillaan kansanvallan vahvistaja. Meille mepeille lobbauksen säännöt ovat selvät; itse tapaan ainoastaan EU:n julkiseen avoimuusrekisteriin rekisteröityneitä lobbareita. Siten vaikuttamistyökin on avoimesti kaikkien tarkasteltavissa.
Ensi viikolla syksy taittuu jo lokakuuksi, ja kuun ensimmäinen sunnuntai 6.10. tarkoittaa myös Hakaniemen markkinoita. Tulen juttusille klo 11 tuttuun tyyliin demareiden teltalle.
