Puheeni Paasikivi-seuran kokouksessa 22.9.2021 Hämeenlinnassa.
EU hakee uutta suuntaa itselleen Iso-Britannian eron jälkeen. Uudistuvassa unionissa Saksan merkitys korostuu edelleen suurimpana kansantaloutena ja eurooppalaisen yhteistyön talousmoottorina. On ilmeistä, että Saksan vaalien jälkeen EU-uudistuskeskustelu ottaa lisää kierroksia. Suomen tulee olla tässä keskustelussa aktiivisesti mukana omilla esityksillään eikä jäädä odottamaan valmiin pöydän kattamista.
Yleinen odotusarvo on, että Ranska pyrkii käytännön tuloksiin neuvotteluissa jo omalla puheenjohtajakaudellaan ensi keväänä. Onnistuuko tämä on toinen asia, mutta kaikissa tapauksissa Suomen kantoja tarvitaan jo ensi keväänä. EU:n tulevaisuuskonferenssiksi nimetty hanke tähtää sekin ensi keväänä valmistuviin uudistusehdotuksiin.
Britannian poistuminen unionista on vahvistanut erityisesti eteläisessä Euroopassa liittovaltiohenkistä ajattelua. Suomelle ja jäsenmaiden enemmistölle liittovaltiorakennusprojektit ovat vieraita. Meidän onkin syytä nojata omat esityksemme jäsenvaltioiden suvereniteetin säilyttämiseen ja käytännönläheisen yhteistyön edistämiseen.
Suomalaiselle EU-vaikuttamiselle läheisyysperiaate muodostaa hyvän lähtökohdan. Pidetään päätöksenteko EU-asioissa mahdollisimman lähellä kansalaisia. Eurooppalaisiin päätöspöytiin pitää siirtää vain niitä asioita, joita ei voida kestävästi ratkaista jäsenmaissa.
Kauppasopimuksissa tulos on Suomelle ja kaikille jäsenmaille kiistatta parempi, kun neuvottelut käydään EU:n toimesta eikä 27 jäsenmaan erillisinä neuvotteluina. Ilmastonmuutos ei sekään pysähdy yksittäisen jäsenmaan toimilla, vaan tarvitaan yhteistä, eurooppalaista päästöjen vähentämisen ohjelmaa ja vaikuttamista maailmalla muiden suurten toimijoiden, kuten Yhdysvaltojen ja Kiinan politiikkaan. Yhteiset sisämarkkinat ja yhteinen raha vaativat nekin yhteiset pelisäännöt.Unionin toiminnan uudistusalueisiin kuuluvat yhteistyön kehittäminen ulkopolitiikan ja puolustus- ja turvallisuuspolitiikan alueilla. Afganistanin tuoreet tapahtumat antavat selvän viestin, että EU:n kykyä toimia kriisitilanteissa pitää parantaa. Se edellyttää ulkopoliittisen päätöksenteon kehittämistä ja oman kriisinhallintakyvyn vahvistamista. Pienenä, sotilasliittoihin kuulumattomana maana Suomella on kaikki syyt edistää myös puolustusyhteistyön tiivistämistä käytännöllisten yhteistyöhankkeiden kautta. EU:n nopean toiminnan joukoista on jo aika tehdä myös käytännössä toimintakykyisiä sopimalla päätöksenteon tavoista ja budjettivastuista ajoissa.
Talousasioissa on syytä pitää kunkin jäsenmaan vastuu omasta valtiontaloudestaan voimassa. EU-menoista olemme yhdessä vastuussa, mutta kunkin jäsenmaan valtiontalouden tulee jatkossakin olla sen itsensä hoidossa ja vastuussa. Tämän sisäistäminen on tärkeätä niin äänestäjille kuin markkinoillekin. EU on viidennes maailmantaloudesta, joten meidän huolellisella taloudenpidollamme, markkinoiden ohjausvaikutuksilla sekä korkealla kilpailukyvyllä on aitoa merkitystä.
Siitä, mitä linjaa Suomi on perinteisesti edustanut, voidaan turvallisin mielin hakea suuntaa myös tulevalle vaikuttamistyölle. Suomalaiseen perinteeseen kuuluu perehtyneisyys, johdonmukaisuus, luotettavuus ja ennakoitavuus. Nämä ovat hyviä ohjenuoria myös tulevaan. Samaan aikaan on totta, että nykyajan suuret haasteet ja niitä varten kehitetyt, historiallisen jättimäiset ratkaisut edellyttävät myös uudenlaista ajattelua ja yhteistyötä.
Näidenkin haasteiden kohdalla Suomen pitää olla hakemassa ratkaisuja, eikä odottamassa kutsua valmiiseen pöytään.
