Oikeusvaltioperiaate on unionin keskeisimpiä periaatteita, mutta sen toteutuminen käytännössä vaatii vahtikoiransa niin meppien, kuin jäsenmaidenkin joukosta. Juuri nyt tilanne on huolestuttava, koska Unkarin ja Puolan toimet ovat erittäin ongelmallisia, eikä trendi suinkaan ole menossa ohi, vaan sen sijaan voimistumassa. Nyt jos koskaan tarvitaan selkeää viestiä, ettei tämä kehityssuunta ole hyväksyttävä.
Alkuviikosta uutisoitiin puheenjohtajamaa Saksan uudesta tulkinnasta, jossa heinäkuun huippukokouksessa kaavailtua oikeusvaltiomekanismia heikennettäisiin. Saksan tulkinnassa oikeusvaltioperiaatteen rikkomista arvioitaisiin höllemmin kriteerein ja samaten ajatus käänteisestä määräenemmistöstä on vesitetty. Idea on aiemmin ollut, että oikeusvaltioperiaatekysymyksissä päätöksiä ei tehtäisi määräenemmistöllä, vaan käänteisesti – esitykset kaatuisivat vain, jos enemmistö äänestäisi niitä vastaan. Ajatuksena oli, etteivät rikkurimaat saisi päätöksiä kaadettua. Saksan muutokset uhkaavat sitä, mihin mekanismi alunperin luotiin ja vaikuttaisi siltä, että eniten Saksan tulkinnasta hyötyvät Puola ja Unkari. EU-rahojen käyttö pitää tiukasti kytkeä oikeusvaltiomekanismiin, joka pitää ulottaa koskemaan sekä rahoituskehystä että elpymisvälinettä ja siitä pitää tehdä työkalu, jolla suojataan EU:n varojen käyttöä tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuisi puutteita. Neuvottelutilanne on nyt vaikea, kun lähtökohtaista esitystä vesitetään.
Keskustelu oikeusvaltioperiaatteen ympärillä on tiivistynyt erityisesti suhteessa jättimäiseen elpymispakettiin ja EU:n monivuotiseen rahoituskehykseen. Maanantaina useissa medialähteissä arvioitiin, että elpymispaketin toimeenpano viivästynee, sillä pohjoisten jäsenmaiden vaatimukset eivät kohtaa unionin puheenjohtajamaa Saksan tulkintojen kanssa. Nyt tuleekin olla tarkkana ja vaatia oikeusvaltiomekanismilta paljon. Lisäksi oikeusvaltioperiaatteen kannalta vaikeimmat maat, Puola ja Unkari, ovat esittäneet ajatuksen uuden tutkimuslaitoksen perustamisesta. Tämä tutkimuslaitos “valvoisi” unionin rahankäyttöä. Eri uutislehdet ovat kirjoittaneet aiheesta laajemmin, mutta käytännössä kyseessä on Puolan ja Unkarin aie tehdä informaatiovaikuttamista vaihtoehtoisilla faktoilla EU:n rahankäytöstä. Äärimmäisen huolestuttavaa.
EIlen komissio käsitteli oikeusvaltioperiaatetta koskevaa vuosikertomusta. Käsittelyssä ollut ensimmäinen oikeusvaltiota koskeva vuosikertomus on Euroopan komission vuoden 2020 työohjelman tärkeimpiä aloitteita ja osa puheenjohtaja Ursula von der Leyenin poliittisissa suuntaviivoissa ilmoitettua kattavaa eurooppalaista oikeusvaltiomekanismia. Kertomuksessa komissio käsittelee vuosittain objektiivisesti kaikkien jäsenvaltioiden oikeusvaltiokysymyksiä. Oikeusvaltiota koskevassa vuosikertomuksessa seurataan – niin myönteistä kuin kielteistä – oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvää kehitystä jäsenvaltioissa. Raportin on tarkoitus olla ennaltaehkäisevä väline, jonka avulla syvennetään vuoropuhelua ja yhteistä tietoisuutta oikeusvaltiokysymyksistä. Raportin tekeminen käynnistyi Suomen puheenjohtajakauden linjauksista, joten meillä on tähän omaakin omistajuutta.
Komission raporttijulkaisu oli tärkeä, mutta samalla aika yllätyksetön. Odotin komissiolta avoimempaa kommunikaatiota oikeusvaltioperiaatteen tulevaisuudesta. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ei hänkään puhunut taannoisessa unionin tila -puheessaan oikeusvaltiomekanismista, vaan korruption ja petosten ehkäisemisestä. Onko komissiokaan enää mekanismin alkuperäisen ajatuksen takana?
Suomen ja sosialidemokraattien täytyy nyt ottaa vahvasti vaikuttava rooli oikeusvaltioperiaatteen vaatimisessa ja lainsäädännön säätämisessä tarvittavalle tasolle. Ministeri Tytti Tuppurainen kommentoi asiaa hyvin Hesarissa sanoessaan Suomen ajavan hyvin tiukkaa oikeusvaltiomekanismia, joka toimii myös käytännössä eikä ole vain korulause paperilla.
Olen iloinen, että pääministeri Marin sanoi selkeästi, ettei Suomi hyväksy Saksan nyt ajamaa löperöä mallia. EU-parlamentista tälle linjauksille tulee paljon tukea.
