Eero Heinäluoma

Viikon kuulumiset 11/2021

Valiokuntaviikko piti sisällään sekä pitkän joukon asiantuntijakuulemisia että valmistautumista ensi viikon parlamentin täysistuntooon. Mukaan mahtui myös monipuolinen lista tapaamisia ja oman ryhmäni sisäistä valmistelua.

Tässä koonnissa:

• EU:n omat varat
• Pankkiunionin kehittämisen piru piilee yksityiskohdissa
• Kiireinen viikko talous- ja raha-asioiden valiokunnassa
• Kestävän biotalouden rooli
• Turkin ja EU:n suhteet murroksessa
• Ensi viikko


EU:n omat varat

Keskiviikkona budjettivaliokunta järjesti julkisen kuulemisen siitä, minkälaisilla EU-tason veroilla ja tuloilla voitaisiin maksaa elvytyspaketin 390 miljardin euron laina jäsenmaiden maksujen sijaan. Suomalaisessa keskustelussa on jäänyt vähällä huomiolle se, että tämän hetken ajatusten mukaan enemmistö elvytyspaketin rahoituksesta maksettaisiin takaisin näillä omilla varoilla. Tällöin Suomenkin jäsenmaksuosuus voisi hyvinkin jäädä alle kolmen miljardin euron.

Fiksusti toteutettuna nämä niin kutsutut EU:n omat varat voisivat myös vauhdittaa kestävää kasvua ja digitalisaatiota, sekä tulevaisuudessa vähentää jäsenmaiden EU-budjetin maksuosuuksia. Nyt komissiolta odotetaan kesään mennessä esityksiä digiverosta, hiilitullista sekä esitystä uudistetusta päästökauppamekanismista.

Tärkeintä on varmistaa, että uudet verot kohdistuisivat oikeudenmukaisesti ja tasaisesti. Kenenkään ei tulisi kantaa kohtuutonta taakkaa. Mikäli verojen maksu jakautuisi epätasaisesti tulee uudistuksen parina pohtia myös erilaisia kompensaatiomekanismeja.

Komission budjettiosaston johtoon kuuluva virkamies Andreas Schwarz korosti, että jäsenmaiden yhteinen tahtotila ja oikeudenmukaisuus ovat omien varojen osalta ehdottoman tärkeitä. EU-tason verot eivät saa jakaantua epätasaisesti jäsenmaiden kesken tai tuottaa suhteetonta taakkaa millekään jäsenmaalle. Olen tästä samaa mieltä.

Esimerkiksi päästökauppamekanismin osalta mahdolliset uudistukset kohdistuisivat hyvin eri lailla eri jäsenmaihin. Mahdolliset uudistukset voisivat koskea esimerkiksi uusien sektoreiden, kuten lentoliikenteen ja meriliikenteen sisällyttämistä päästökauppaan, ilmaisista päästöoikeuksista luopumista ja päästöoikeuksien tuoton ohjaamista jäsenmailta EU-budjettiin. Suomi voisi siis jo pelkästään maantieteellisen sijainnin takia joutua kantamaan kohtuuttoman suurta taakkaa, sillä maantieteellinen sijaintimme vaikuttaa väistämättä päästöjemme määrään.

Bruegelin ekonomisti Jean Pisani-Ferry puhui kuulemisessa päästökauppamekanismin puolesta uutena EU:n omana varana, mutta painotti myös sitä, että maksutaakka tuskin jakautuisi tasaisesti. Uudistus ei olisi oikeudenmukainen tai hyväksyttävä ilman pohdintaa kompensaatiosta. Toivon, että tätä pohdittaisiin myös Suomessa.


Pankkiunionin kehittämisen piru piilee yksityiskohdissa

Finanssialan järjestämässä pyöreän pöydän asiantuntijakeskustelussa keskityttiin pankkiunionin edistymiseen.

Finanssialan mukaan pankkien on oltava vahvoja ja valmiina mahdollisiin riskeihin. Tämä voidaan saavuttaa sääntelyllä, joka pätisi yhtenevästi koko unionin laajuisesti. Eurooppalainen talletussuojajärjestelmä, valtionvelan riskisuhde ja uusi kriisinhallinnan sääntelykehys mainittiin toivottuina uudistuksina.

Olen Finanssialan kanssa pitkälti samaa mieltä näistä tavoitteista. On hienoa, että suomalainen Finanssiala järjestää näin ajankohtaisen ja tärkeän tilaisuuden, ja saa saman pöydän ympärille komission, EU-parlamentin ja valtiovarainministeriön edustuksen. Tilaisuuden ajankohtaisuus korostuu meneillään olevien pankkiunionin lainsäädännön prosessien lisäksi siksi, että koko maailma on toipumassa koronan aiheuttamasta kriisistä ja poliitikot ovat juuri päättäneet EU:n historian suurimmasta elpymiskokonaisuudesta.

Yleisenä tavoitteena pankkiunionille on, että kannattamattomien pankkien kriisinratkaisu hoidetaan tavalla, joka ei turvaudu veronmaksajien rahoihin tai vaikuta liialti reaalitalouteen. Markkinoiden pirstoutumisen vähentäminen on pankkiunionin tavoitteena rahoitusalaa koskevien sääntöjen yhdenmukaistamisen kautta.

Pankkiunioni ja yhteinen talletussuoja eivät ole mahdollisia ilman sijoittajavastuun toteutumista. Komission tekemissä lainsäädäntöuudistuksissa on pidettävänä mukana tärkeä perusperiaate: veronmaksajien kustannukset voidaan minimoida pankkikriisien yhteydessä bail-in -periaatteen kattavalla ja tehokkaalla täytäntöönpanolla. Veronmaksajien rahojen suojelun pitäisi todellakin olla aina avainasemassa, erityisesti kun on kyse kannattamattomista pankeista. EU:n kriisinratkaisusäännöt, kriisinratkaisurahastot ja kansalliset maksukyvyttömyyssäännöt sekä yleisen edun arviointi ovat monimutkaisia, mutta uskon, että pitkällä aikavälillä on parempi, että elinkelvottomia pankkeja ei pidetä elossa keinotekoisesti veronmaksajien rahalla.

Eurooppaa vuonna 2008 koetellut finanssikriisi ja sitä seurannut euroalueen valtionvelkakriisi osoittivat, että EU:n rahoitusalan sääntelyä ja valvontaa on parannettava erityisesti euroalueella. Tämän seurauksena euroalueen maat päättivät syventää pankkijärjestelmiensä yhdentymistä. Pankkeja varten perustettiin yhteinen valvontamekanismi ja yhteinen kriisinratkaisumekanismi. Näitä kutsutaan pankkiunionin ensimmäiseksi ja toiseksi pilariksi. Neuvosto ja Euroopan parlamentti työskentelevät edelleen pankkiunionin viimeistelemiseksi eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän avulla, joka on pankkiunionin kolmas pilari. Tämä tarjoaisi vahvemman ja yhdenmukaisemman talletussuojan kaikille pankkiunionin vähittäistallettajille pankin sijainnista riippumatta. Talletusuojasta ja pankkiunionin seuraavista askelista odotetaan komissiolta uusia esityksiä vielä tämän vuoden aikana.

Samalla pitää tunnustaa, että valtioiden velkapapereihin liittyy aina myös riskejä, ja nämä riskit vaihtelevat maiden välillä. Pankkitoimintaan liittyvien riskien jakaminen on on mahdollista mutta ennen riskien jakamista täytyy tietää, mitä riskit ovat. Piru piilee yksityiskohdissa. Keskeisin haaste on, miten pankkisektori noudattaa ja pystyy noudattamaan samaa lainsäädäntöä kaikkialla EU:ssa. Haaste ei ole vain pankkialan, vaan myös päättäjien ja lainsäätäjien. Päättäjillä on keskeinen rooli sellaisen oikeudellisen kehyksen asettamiseksi, joka luo varmuutta ja soveltuu aidosti saavutettaville tavoitteille, kuten taloudelliseen vakauteen, veronmaksajien rahojen suojaamiseen ja talouden jatkuvaan tukemiseen.

Talletussuojajärjestelmän uudistamisen suhteen luin huolellisesti komission tiedonannon aiheesta. Mielestäni nykyisten sääntöjen – kuten kriisinhallintasääntöjen ja valtiontukisääntöjen – parempi yhdenmukaistaminen voi olla tärkeä askel eteenpäin. Itse asiassa kysymys on siitä, onko valtion tuki, joka on hyväksytty joidenkin pankkien tukemiseksi viime vuosina, ollut aina paras sijoitus. Toivon, että komissio tutkii tätä tulevina kuukausina ja ehdottaa myös parempaa yhdenmukaistamista päätöslauselman ja valtiontukisääntöjen välillä.

Kiireinen viikko talous- ja raha-asioiden valiokunnassa

Euroopan keskuspankin presidentti Lagarden kanssa käymämme rahapoliittinen vuoropuhelu keskittyi pandemian hätäosto-ohjelman ensimmäiseen vuosipäivään ja erityisesti julkisen sektorin arvopapereiden valtavaan takaisinostoon – josta päätettiin vain vuosi sitten. Lagarde muistutti, että ensisijaisena tavoitteena oli säilyttää suotuisat rahoitusolosuhteet talouden toimijoille. Hän korosti edelleen, että toteutettavien toimenpiteiden synkronointi on avainasemassa. Tukea ei voida peruuttaa ennen kuin aito elpyminen on tapahtunut.

Hän ilmaisi myös huolensa USA:n ja EU:n elvytysohjelmien vauhdista. Jäsenvaltioiden olisi nopeutettava elvytysohjelmien toteuttamista. Lisäksi hän hautasi joidenkin ilmaisemat unelmat julkisen velan peruuttamiseksi. Se olisi laitonta, taloudellista hölynpölyä, ei toimisi kirjanpidon näkökulmasta ja vaarantaa uskottavuutemme.

Vastauksena kysymykseeni, joka koski EKP:n suunnitelmaa digitaalisesta eurosta, hän totesi pitävänsä parempana digitaalista Lagarde-valuuttaa, kuin Facebookin Libra-valuuttaa korostaen, että valuuttojen tulisi pysyä julkisissa käsissä, ei yksityisten yritysten, kuten Facebookin. Hän kertoi myös EKP:n työskentelyn tilanteesta digitaalisen euron suhteen: pankki sai yli 8000 vastausta julkisiin kuulemisiin, joita nyt analysoidaan. EKP:n varapuheenjohtaja Panetta tulee parlamenttiin 14. huhtikuuta keskustelemaan johtopäätöksistä. Tämän jälkeen EKP:n hallintoneuvosto tekee lopullisen päätöksen hankkeesta ottaen huomioon rahapoliittiset sekä sijoittajansuojaan ja tietosuojaan liittyvät näkökohdat. Jos EKP jatkaa hanketta, kestää vielä reilut kaksi vuotta, ennen kuin digitaalinen euro on todellisuutta.

Tällä viikolla tapasin myös Finanssialan edustajia vakuutusalan tulevan sääntelyn merkeissä. Kuuluisia vakavaraisuussääntöjä, joita on sovellettu vuodesta 2016 lähtien koko EU:n vakuutussektorilla, on ryhdytty tarkastelemaan uudelleen. Vakavaraisuussäännöt ottivat ensimmäistä kertaa käyttöön yhdenmukaistetun, vakaan ja vankan vakavaraisuusjärjestelmän vakuutusyrityksille EU:ssa. Se perustuu kunkin vakuutusyhtiön riskiprofiiliin vertailukelpoisuuden, avoimuuden ja kilpailukyvyn edistämiseksi. Taloudellinen tilanne on kuitenkin nykyään melko erilainen kuin vuonna 2016.

Vakuutusyhtiöillä on pitkäaikaisina sijoittajina keskeinen rooli elpymisen sekä vihreän ja digitaalisen ohjelman rahoittamisessa. Siksi on keskeistä, että sääntelykehys mahdollistaa nämä vaarantamatta vakautta. Suomalaisesta näkökulmasta yksi uudistuksen keskeisistä kohdista on suhteellisuuselementin tutkiminen sen varmistamiseksi, ettei ratkaisuksi esitettäisi “yksi koko sopii kaikille” -mallia. Vakuutusympäristö EU:ssa nimittäin vaihtelee todella suuresti eri jäsenvaltioissa. Komissio esittää heinäkuussa lainsäädännön tarkistuksen.

Meillä oli valiokunnassa myös epävirallinen keskustelu komission kanssa vähittäismaksustrategiasta. Maksuliikennesektori on tärkeä EU:n taloudelle ja teknologiselle kehitykselle. Se on myös strateginen sektori, josta EU on tahtomattaan jäänyt vähän sivuosaan, sillä tärkeimmät suuret toimijat ovat Yhdysvalloissa.

Maksuliikennesektorista tuli haluttu parin viime vuoden aikana, mutta samalla maksujen on oltava turvallisia, turvallisia ja halpoja. Syy maksuliikennesektorin suosiolle on selvä: maksut tarkoittavat dataa ja tietoja, jotka ovat kultakaivos suurille teknologiayrityksille. Joitakin maksuja koskevan yleiskatsauksen perusteella suurilla teknologiayrityksillä on erittäin tarkatkin tietovarannot, joiden perusteella lähetetään kohdennettua mainontaa. Siksi on avainasemassa, että komissio on varovainen tietojen vaihdossa. Omistajuus omaa dataa kohtaan kuuluu kuluttajille.

Yksi komission suunnittelemista lippulaivahankkeista on välitön maksujärjestelmä. Koska ostajien rahat ovat muutamassa sekunnissa myyjän tilillä, on selvää, että pikamaksuilla on suuri potentiaali ja sillä voi olla suurikin vaikutus toimitusketjuun. Tietysti on keskeistä, että samalla rakennetaan riittävät takeet petosten välttämiseksi ja kuluttajien suojelemiseksi. Lisäksi on tärkeää, että maksuinfrastruktuuri on yhteensopivaa, jotta samat sovellukset toimivat kaikkialla EU:ssa. Käteisellä on tietysti edelleen suuri rooli, erityisesti tietyissä jäsenvaltioissa kuten Saksassa. Emme kuitenkaan voi olla sokeita sille, että käteinen raha näyttelee myös suurta roolia rahanpesussa. Tähän on puututtava asianmukaisesti.


Kestävän biotalouden rooli

Osallistuin keskiviikkona parlamentin ilmastonmuutos, kestävä kehitys ja biodiversiteetti -työryhmän tilaisuuteen. Tilaisuudessa pohdittiin kestävän biotalouden roolia EU:n vihreän kehityksen ohjelmassa. Alustajina toimivat muun muassa komission tutkimuspääosaston johtajistoon kuuluva John Bell sekä Euroopan metsäinsituutin apulaisjohtaja Lauri Hetemäki.

Omassa puheenvuorossani korostin, että EU:n vihreän kehityksen ohjelma eli Green Deal voisi paremmin huomioida biotalouden merkityksen ja mahdollisuudet siirtymässä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Tavoite fossiilipohjaisten tuotteiden korvaamisesta kestävillä biopohjaisilla tuotteilla pitäisi olla jo itsestäänselvyys, mutta biotaloutta ei ole esimerkiksi huomioitu EU:n nykyisessä teollisuusstrategiassa. Strategian uudistaminen onkin ajankohtainen nyt keväällä. Olisi tärkeää, että uudistettu teollisuusstrategia huomioisi biotalouden vihreän siirtymän kulmakivenä.

Korostin tilaisuudessa myös työllisyysnäkökulmaa. Fossilipohjaisilta sektoreilta katoaa väistämättömästi tuhansia tai jopa satoja tuhansia työpaikkoja siirtymän seurauksena. Kysymys kuuluu, mihin uudet työpaikat voisivat syntyä? Yksi vahva vaihtoehto voisi olla biotaloussektori. Joidenkin arvioiden mukaan investoinnit biotalouteen voisivat luoda jopa miljoona työpaikkaa Eurooppaan.

Kolmantena kärkenä korostin biotalouden yhteyttä eurooppalaiseen strateginen autonomia -ajatteluun. Eurooppalaisten raaka-aineiden ja tuotantoketjujen merkitys on korostunut esimerkiksi pandemian ja geopoliittisen tilanteen takia. Etenkin suomalaisesta näkökulmasta kestävät puupohjaiset tuotteet luovat pohjaa Euroopan strategiselle autonomialle eli omavaraisuudelle.


Turkin ja EU:n suhteet murroksessa

Parlamentin ulkoasiainvaliokunta tarkastelee parhaillaan mietintöä EU:n ja Turkin suhteista, joka on tarkoitus käsitellä täysistunnon käsittelyssä ensi kuussa. Jo vuonna 2005 käynnistyneet jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa ovat edenneet hitaasti, eikä neuvotteluja jatketa ennen kuin Turkki täyttää EU:n ja Turkin välistä tulliliittoa ja vapaata liikkuvuutta säätelevän pöytäkirjan. Nyt tekeillä oleva mietintö pyrkii ottamaan rakentavan ja realistisen lähestymistavan EU:n ja Turkin pattitilanteeseen ajautuneisiin suhteisiin sekä hakemaan ratkaisuja pysähtyneeseen kehitykseen.

Useat poliittiset ryhmät ovat jäsenyysneuvottelujen purkamisen kannalla esittäen, että Turkki on etääntynyt liian kauas eurooppalaisista arvoista eikä ole osoittanut riittävää sitoutumista jäsenyyttä edellyttäviin uudistuksiin. Keskeisiä kipukohtia ovat Turkin heikentynyt ihmisoikeuksien ja sanavapauden tila, kohdistuen erityisesti oppositiopuolueisiin ja mediaan. Myös oikeusvaltioperiaatteiden ja riippumattoman oikeuslaitoksen rapautuminen sekä aluepolitiikkaan liittyvät Turkin toimet, mm. Välimerellä suoritetut luvattomat kaasuporaukset, jotka johtivat viime vuoden puolella EU:n henkilöpakotteisiin turkkilaista öljy-yhtiön johtoa kohtaan, hiertävät tilanteessa.

EU:n ja Turkin suhteiden kehittäminen ja yhteisten intressien vaaliminen ovat kuitenkin molempien osapuolien kannalta tärkeää. Tämä tuli hyvin esille tiistaina tavatessani parlamentin Turkki-valtuuskunnan puheenjohtajaa İsmail Emrah Karayelia, Turkin EU-suurlähettilästä Mehmet Kemal Bozaya sekä Turkin sosialidemokraattisen CHP-puolueen kansanedustajia. Toistin tapaamisessamme EU:n vaateen siitä, että Turkin tulee osoittaa entistä näkyvämmin sitoutumisensa EU:n arvoihin, mutta korostin Turkin tärkeyttä EU:n kumppanina. Turkki on merkittävä Välimeren alueen toimija ja potentiaalinen alueen vakauttaja.

Pakolaiskysymystä emme voi myöskään ohittaa: maassa on arviolta yli 3.6 miljoonaa syyrialaista pakolaista ja kaiken kaikkiaan Turkki on maa, jossa on maailman eniten pakolaisia. Vuonna 2015 solmittu EU:n ja Turkin välinen toimintasuunnitelma tähtää Turkista Eurooppaan suuntautuvan laittoman muuttoliikkeen torjumiseen sekä salakuljettajien toimien pysäyttämiseen. Turkki on käyttänyt merkittäviä taloudellisia resursseja pakolaistilanteen ratkaisemiseen ja EU:n tulee myös jatkossa osoittaa tukensa Turkille sekä maassa oleville pakolaisille. Suhteiden katkaiseminen ei ole kenenkään etu – sen sijaan EU:n tulee aktiivisesti pyrkiä etsimään yhteistyön paikkoja sekä avoimesti rakentamaan kumppanuutta niillä sektoreilla, joissa osapuolten intressit ja arvot kohtaavat.


Ensi viikko

Ensi viikolla on luvassa harvinainen, mutta intensiivinen kahden päivän mini-istuntoviikko. Kiinnostavia tulevat olemaan erityisesti debatit unionin omista varoista, pääomamarkkinoiden tukikokonaisuudesta ja euron kansainvälisen aseman vahvistamisesta.

Muut viikon päivät täyttyvätkin valiokuntien kokouksista, kun kaikki kolme valiokuntaani ovat jälleen koolla. Eniten huomiota ensi viikolla kiinnittyy vastuullani olevaan Brexit-mukautumisrahastoon, jonka valmistelu etenee vauhdilla.

Pysytään kuulolla ensi viikollakin.
Eero

Vieritä ylös