Parlamentti on pitänyt täysistuntoa kuluneella viikolla täällä Brysselissä. Varsinainen vauhtiviikko takana. Satoja äänestyksiä, tärkeitä teemoja ja useita debatteja salissa.
Tässä katsauksessa:
- Parlamentin kanta ilmastolakiin hyväksyttiin – edessä kovat neuvottelut neuvoston kanssa
- MEP Sarvamaan metsämietintö hyväksyttiin
- Digitaalinen rahoitus, rahanpesu, FinCEN
- EU:n rahoitusmarkkinoita sääntelevä direktiivi MiFID 2
- Oikeudenmukaisen siirtymän julkisen sektorin lainainstrumentista sopu poliittisten ryhmien välillä
- Oikeusvaltiosta taistellaan
- Ensi viikko
Parlamentin kanta ilmastolakiin hyväksyttiin – edessä kovat neuvottelut neuvoston kanssa
Parlamentti hyväksyi kantansa ilmastolakiin. Ilmastolaki antaa suunnan EU:n kokonaisvaltaiseen ilmastopolitiikalle lähivuosille ja vuosikymmenille. Pitkäjänteisyyttä ilmastopolitiikka todellakin kaipaa, sillä niin kotitalouksien kuin yritystenkin pitää nähdä, millaisessa ympäristössä EU:ssa jatkossa toimitaan.
Parlamentti kannattaa päästövähennysten välitavoitteiden tiukentamista. Vuoteen 2030 mennessä tavoitteena on 60 prosentin vähennys, kun komissio tavoitteli 50 prosentin vähennystä. Suomelle tavoitteen ei pitäisi olla ollenkaan mahdoton, onhan Marinin hallituksen tavoitteena olla päästövapaa jo 2035.
Parlamentin kannan hyväksymisen jälkeen alkavat lainsäädännön viimeiset neuvottelut parlamentin, neuvoston ja komission välillä. Parlamentin puolelta neuvotteluja vetää hyvä ystäväni, tulisieluinen ympäristön puolustaja Jytte Guteland, joten minulla on kaikki syyt uskoa hyvään lopputulokseen.
MEP Sarvamaan metsämietintö hyväksyttiin
Kollegani Petri Sarvamaa oli laatinut parlamentille mietinnön EU:n tulevasta metsästrategiasta. Raportti yhdistää metsien moninaisen roolin varsin hyvin. Metsillä on myös jatkossa useita tehtäviä ja metsänhoitomalleihin olisi sisällytettävä ekologinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen kestävyys.
Päätöslauselman mukaan uuden strategian pitäisi auttaa vahvistamaan katastrofivalmiutta sekä tukea esimerkiksi metsäpalojen tai tuholaisten aiheuttamien tuhojen ennaltaehkäisyä. Lisäksi siinä kehotetaan tukemaan laajemmin puun käyttöä rakennusteollisuudessa, vaaditaan tehostamaan toimia laittomien hakkuiden lopettamiseksi ja kannatetaan kestävän metsätalouden edistämistä maailmanlaajuisesti.
Tärkeää oli, että raportissa kannatetaan metsäpolitiikan pitämistä jatkossakin ennen muuta jäsenmaiden kansallisessa päätöksenteossa. Metsät ja metsien merkitys ja hoito vaihtelevat EU-maiden kesken niin suuresti, että Suomen tapaiselle metsämaalle – eniten metsiä maan pinta-alasta koko EU:ssa – päätöksenteon katoaminen EU-kabinetteihin saattaisi olla aika kohtalokasta. Ikäväkseni suomalaisten äänet äänestyksessä kuitenkin hajosin pahasti. Vihreät, Vasemmistoliiton Modig, Perussuomalaisten Huhtasaari ja Kokoomuksen Pietikäinen eivät kannattaneet Sarvamaa mietinnön hyväksymistä.
Digitaalinen rahoitus, rahanpesu, FinCEN
Täysistuntoviikon agenda oli täysi myös talous- ja rahavaliokunnan teemojen ympärillä. Hyväksyimme komission uuden kokoonpanon ottamalla mukaan uuden irlantilaisen komissaarin, Mairead McGuinnesin, joka tulee vastaamaan taloudellisista palveluista, talouden vakaudesta ja pääomamarkkinaunionista. Hän korvaa Valdis Dombrovskiksen, joka siirtyy EU:n uudeksi kauppakomissaariksi. Odotukset molempia kohtaan ovat korkealla, sillä McGuinnesin odotetaan pikimmiten ryhtyvän toimenpiteisiin rahanpesun vastaisen lainsäädännön porsaanreikien tukkimiseksi. Suhtaudumme myönteisesti hänen ilmoitukseensa siitä, että kuluttajien etu tulee asettaa keskiöön. Odotan hänen panostaan. Dombrovskisin vastuulle taasen kuuluu taata unionille hyvät sopimukset keskeisimpien kauppakumppanien kanssa.
Puhuin kolmesti täysistunnoissa. Keskiviikkona keskustelun aiheena oli Wirecard-skandaali ja sen aiheuttamat tarpeet lainsäädännön uudistamiselle. Jos jopa 1,9 miljardia euroa voi tuosta noin vain kadota – kenenkään huomaamatta – herää kyllä kysymyksiä. Mikä valvonnan rooli on ollut?
Viestini täysistuntopuheenvuorossani oli selkeä: Tarvitsemme tiukempia sääntöjä, tiukempaa sääntelyä ja parempaa lainsäädännön toimeenpanoa. On puolijulkinen salaisuus, että valkokaulusrikollisuus jää usein ratkaisematta ja tähän tarvitaan muutos.
Keskiviikkona puhuin täysistunnolle ryhmäni neuvottelijana digitaalisesta taloudesta. Taloussektorin digitalisoituminen on todella ripeää, osin covid19-pandemiankin vuoksi, sillä paine palveluiden sähköistämiseen on kova. Mahdolliset digitalisaation edut ovat selvät: hinnat saattavat madaltua, tehottomuudet poistua ja läpinäkyvyys lisääntyä. Siltikään emme voi olla naiveja, vaan meidän täytyy nähdä myös uuden tekniikan riskit kuluttajille ja yhteiskunnalle.
Salikeskustelu Wirecard-skandaalista osoittaa selvästi, että meidän on opittava läksymme. Tutkimukset näyttävät, että puolet kryptovaluuttaliikenteestä linkittyy laittomuuksiin, kuten laittomien tavaroiden tai palveluiden myyntiin tai ostoon, rahanpesuun tai hyökkäyksiin. Viimeisin tieto kertoo, että jopa 76 miljardia dollaria laittomasta vuosittaisesta rahaliikenteestä liittyy Bitcoineihin.
Siksi emme voi jättää lainsäädäntöön ainuttakaan porsaanreikää.
Toivotan tervetulleeksi komission viimeisimmän lainsäädäntöesityksen, mutta on pidettävä huoli siitä, ettei asiaan jää epäselvyyksiä: omalle ryhmälleni kelpaa ainoastaan lainsäädäntö, joka turvaa täysin sijoittajien aseman ja datansuojan, markkinoiden vakauden, ja joka on kunnollisesti valvottua niin EU:n, kuin kansallisten toimijoiden puolesta..
Valmistellessamme Green Dealia toisaalla, emme voi sivuuttaa digitaalisen talouden massiivista hiilijalanjälkeä. Bitcoinien lohkominen kuluttaa aivan mielettömästi sähköä.
Edelleen toivotan tervetulleeksi Euroopan keskuspankin kannan digivaluutoihin. Emme voi antaa Facebookin Libra-valuutan uhmata rahallista suvereniteettia. EU:ssa ei ole tilaa digivaluutalle, joka ei täytä EU:n korkeita kriteerejä. Tästä myös S&D-ryhmä teki kannanoton.
Sama pätee kolmannen sektorin palveluntarjoajiin. Kyber-turvallisuus on yksi keskeisimmistä riskeistä, joille taloussektori altistuu. Meidän täytyy säännellä ja valvoa näitä palveluntarjoajia kunnolla.
Olennaista on, että pidämme kaikki mukana myös digitaalisen talouden sääntelystä puhuttaessa. Tämä on myös ryhmäni kanta.
Torstaina täysistunnossa käsiteltiin rahanpesun lopettamista erityisesti uusimman FinCEN-skandaalin myötä. Skandaalin paljastivat kansainvälistä yhteistyötä tehneet tutkivat journalistit, ja paljastusten myötä ilmeni jopa 2000 miljardin dollarin arvosta epäilyttäviä transaktioita. 2000 miljardia on lähes kaksi kertaa EU:n monivuotisen rahoituskehyksen määrä, kolmesti elpymisinstrumentin määrä ja vähintään 30-kertaisesti Suomen vuosittaisen budjetin määrä.
Tapahtunut todistaa jälleen kerran, miten nykyinen rahanpesun pysäyttämisen järjestelmä ei toimi. Se on kuin reikäinen juusto. Ryhmäni rahanpesun vastaisen työn vetäjänä tein hyvin selväksi, että odotamme komissiolta toimia, joilla varmistamme, ettei vastaava voisi enää tapahtua.
Tarvitsemme yhtenäisen rahanpesun vastaisen sääntelykehikon. Sääntelyn selkeyttä ja varmuutta tarvitaan, niin julkiselle sektorille, kuin koko alalle. Tarvitsemme myös tiukemmat säännöt asiakkaiden tunnistamiseen ja omistajuuden läpinäkyvyyteen. Tarvitsemme akuutisti vahvempaa EU-tason valvontaa.
Toissijaista on, toteutetaanko valvonta perustamalla uusi viranomaistaho, vai antamalla Euroopan pankkiviranomaiselle lisävaltuuksia. Tärkeintä on, että työ tulee tehdyksi huomattavasti paremmin, kuin nyt. Siksi valvonta tarvitsee tarpeeksi resursseja, henkilöstöä ja riippumattomuutta. On selvää, että laajempi EU-tason valvonta toimii vain yhteistyössä jäsenmaiden viranomaisten kanssa. Ovathan he aidosti mukana kentällä.
Valvonta toimii kunnolla vain, jos tarvittu data epäilyttävistä transaktioista pääsee liikkumaan rajojen yli. SIksi tarvitsemme EU:n rahanpesun selvittelykeskuksen. Epäilyttävän toiminnan jäljittäminen ja valvonta on tärkeä asia, mutta tärkeäksi nousee myös ilmiön pysäyttäminen ja sanktiot. Ymmärrän tämän olevan hankala aihe, jonka jäsenmaat mieluusti pitäisivät omassa kontrollissaan. Mutta jos aidosti vakavissamme haluamme lopettaa rahanpesun, tarvitsemme todellisia ja vaikuttavia sanktioita. Suurten sakkojen antaminen on toki oikein, mutta en ole vakuuttunut niiden vaikutuksista toimintakulttuurin muovaamikseksi. Siksi Europolin suurempi rooli on nyt aidosti tarpeen.
EU:n rahoitusmarkkinoita sääntelevä direktiivi MiFID 2
Ryhmäni neuvottelijana sain valmiiksi muutosesitykset EU:n rahoitusmarkkinoita sääntelevään direktiiviin. Komission ehdotuksen tavoitteena on helpottaa yritysten kykyä nostaa pääomia markkinoilla, mikä vaikeutui koronapandemian aikana. Puollan joitakin välttämättömiä muutoksia sääntelyyn, mutta samaan aikaan uskon, että tämän direktiivin syvällinen tarkastelu on tarpeen. Sen pitäisi tapahtua ensi vuonna vaikutusarvioinnin kera. Tässä tarkastelussa on syytä helpottaa yritysten pääsyä markkinoille, mutta samaan aikaan suojeltava investoijia ja tavallisia kansalaisia paremmin. Siten takaamme, että investointien tuotot eivät valu piilokuluihin.
Oikeudenmukaisen siirtymän julkisen sektorin lainainstrumentista sopu poliittisten ryhmien välillä
Yksi Suomenkin kannalta kiinnostava uusi EU-ohjelma on oikeudenmukaisen siirtymän mekanismi, johon sisältyy kolme eri rahoitusinstrumenttia: oikeudenmukaisen siirtymän rahasto 17,5 miljardia, InvestEU-ohjelmaan kuuluva 1,8 miljardin erityisjärjestely sekä julkisen sektorin lainainstrumentti, jonka kautta Euroopan investointipankki lainoittaa 10 miljardin edestä investointeja oikeudenmukaiseen siirtymään. Tämä kokonaisuus liittyy myös EU:n elvytyspakettiin.
Näiden ohjelmien käsittely etenee parlamentissa ja neuvostossa ja nämä kuten muutkin uuden monivuotisen rahoituskehyksen (MMF) ohjelmat on tarkoitus saada pakettiin ennen vuoden loppua yhdessä kriittisen MFF-ja elvytyspaketin sovun kanssa.
Neuvottelut julkisen sektorin lainajärjestelyistä poliittisten ryhmien välillä ovat edenneet pikavauhtia viimeisten viikkojen aikana. Toimin yhdessä puolalaisen kollegani kanssa ryhmäni neuvottelijana. Tällä viikolla on päästy lähelle sopua lopullisista kompromisseista, joista budjettivaliokunta äänestää ensi viikon torstaina.
Minulle tärkeitä teemoja, kuten siirtymän sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korostaminen on mukana kompromisseissa. Instrumentin tavoitteisiin on nyt selkeästi kirjattu ilmastotavoitteiden lisäksi se, että tavoitteena on vähentää eriarvoisuutta, luoda nettotyöllisyysvaikutus uusilla korkealaatuisilla työpaikoilla ja tukea myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tavoitteita. Komission väliaika- ja loppuraporteissa tulisi arvioida miten lainajärjestely on edistänyt EU:n 2030 ja 2050 ilmastotavoitteiden lisäksi Euroopan sosiaalisen pilarin tavoitteita.
Toinen tavoitteeni oli korostaa oikeusvaltioperiaatteen merkitystä. Puola olisi oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin suurin hyötyjä, sillä Puolan kivihiilialueiden siirtymä on erityisen haastava. Siksi tässä kohtaa olisin toivonut, että parlamentti lähettää selkeän viestin oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta. Harmikseni jouduin kuitenkin huomaamaan, että lopullinen kirjaus oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta vesitettiin oikeistoryhmien toimesta.
Seuraavaksi kompromissista äänestetään budjetti- ja talousvaliokunnissa, jonka jälkeen täysistunto mitä luultavammin vahvistaa ehdotuksen parlamentin kannaksi ja kolmikanta- eli niin kutsutut trilogineuvottelut voivat alkaa komission ja neuvoston kanssa. Odotan näitä neuvotteluja mielenkiinnolla, kyseessä ovat ensimmäiset trilogit joihin osallistun mepin roolissa.
Oikeusvaltiosta taistellaan
On jotensakin eriskummallista, että 2000-luvun Euroopan unionissa pitää käydä keskustelua siitä, tuleeko unionin jäsenmaiden noudattaa oikeusvaltioperiaatetta ja kunnioittaa perustavaa laatua olevia kansalaisten oikeuksia, kuten mielipiteenvapautta ja oikeutta monipuoliseen tiedonvälitykseen.
Mutta tällaisessa tilanteessa tänä syksynä me olemme, kun yhtä aikaa pitäisi sopia EU:n seitsemän vuoden budjetista ja uudesta elpymisrahastosta. Heinäkuun huippukokouksessa saavutettiin periaatteessa jäsenmaiden kesken sopu siitä, että EU-budjettiin liitetään jatkossa erityinen oikeusvaltiomekanismi. Unkari ja Puola ovat sen jälkeen aloittaneet päätöksen vesittämisen saaden hieman yllättäen tukea kannoilleen puheenjohtajamaa Saksasta.
Iso kysymys siitä, kytketäänkö EU:n budjettivarojen käytön ehdoksi EU:n perustavaa laatua olevien arvojen, kuten juuri oikeusvaltioperiaatteen, noudattaminen jäi odottamaan Saksan puheenjohtajakautta ja kuluvaa vuotta.
EU-parlamentti on useaan otteeseen vaatinut asiassa uutta lainsäädäntöä.
Ratkaisevat neuvottelut asiassa alkavat ensi maanantaina, jolloin Saksa neuvoston edustajana, parlamentti ja komissio kokoontuvat yhteen hakemaan kompromissia.
Suomalaisista europarlamentaarikoista neuvotteluihin osallistuu Petri Sarvamaa, joka on esiintynyt vahvasti demokratian ja oikeusvaltionormien puolustajana.
Lähiviikkoina EU-parlamentin ja neuvoston välillä haetaan sopua myös seitsemän vuoden rahoituskehyksestä ja elpymisrahaston yksityiskohdista. Neuvotteluilla on kiire, jotta uusi lainsäädäntö voisi astua voimaan ensi vuoden alusta.
Pääministeri Sanna Marin on ollut asiassa suoraselkäinen. Hän sanoi suoraan myös sen, että Suomi ei kannata Saksan vesitettyjä esityksiä. Suomen kanta hävisi kuitenkin ensimmäisen erän neuvostossa. Nyt asian kohtalo on Euroopan parlamentin käsissä.
Ja tietysti Suomessa viimeisen sanan sanoo oma eduskuntamme, joka joutuu ottamaan asiaan kantaa viimeistään silloin, kun EU:n omien varojen päätös pitää hyväksyä kuluvan marras–joulukuun aikana.
Ensi viikko
Ensi viikolla työ parlamentissa jatkuu erityisesti valiokunnissa. Tiedossa on jälleen kerran intensiivinen viikko. Sitä ennen, nyt viikonloppuna, on Yleltä tulossa juttua EU:sta ja verotuksesta. Kannattaa pysytellä kanavilla, erityisesti somessa.
Eero
