fbpx

Viikon kuulumiset 48/2020

Parlamentin täysistuntoviikko on jälleen takana. Tälläkin kertaa kaikki äänestykset tehtiin etänä ja enemmistö keskustelupuheenvuoroistakin pidettiin videoyhteyden kautta. Itsekin käytin puheenvuoroni europarlamentin Helsingin toimistosta maanantai-iltana klo 22.00 jälkeen. Että näin toimii demokratia koronaoloissa.
 
Tässä kirjeessä:
– Oikeusvaltiokeskustelut jatkuvat
– Rahoitusmarkkinadirektiiviä korjattiin
– Kuluttajaoikeuksia vahvistettava
– Satoja äänestyksiä
– Neuvottelut elvytysrahoituksesta ja ensi vuoden budjetista jatkuvat
– Joka sekunti menetämme veronkierrossa sairaanhoitajan vuosipalkan verran rahaa – vaadin unionin veroparatiisien nimeämistä
– Millaista Venäjä-politiikkaa Euroopan sosialidemokraateille?
– Suomen keskeinen rooli hiilineutraalisuuteen 2035 ja 2050
– Ensi viikko
Oikeusvaltiokeskustelut jatkuvat
Keskustelut oikeusvaltiomekanismista, rahoituskehyksestä ja elvytysrahastosta jatkuvat jäsenmaiden kesken. Saksa on hakenut ratkaisua, jolla Unkari ja Puola voisivat hyväksyä aiemmin syntyneen sovun parlamentin ja neuvoston välillä ilman, että itse sopimusta muutettaisiin. Parlamentin täysistunnon keskustelussa keskiviikkona oma ryhmäni ilmaisi jälleen selvästi, ettei mitään heikennyksiä oikeusvaltioperiaatteeseen hyväksytä.
 
Nyt odotetaan, että neuvosto löytää keskusteluissaan ratkaisun ongelmiin niin, että Eurooppa-neuvoston kokouksessa 10.-11. joulukuuta on mahdollista saada asialle sinetti. Unkari ja Puola yrittivät asiassa vielä yhden sortin iltalypsyä, joten taistelu jatkuu varmaankin itse kokoukseen saakka.
Rahoitusmarkkinadirektiiviä korjattiin
Europarlamentin täysistunnossa äänestettiin EU:n rahoitusmarkkinoita sääntelevän direktiivin pikakorjauksesta (Markets in financial instruments directive MiFID). S&D-ryhmän pääneuvottelijana täysistunnon äänestystulos oli itselleni pettymys, sillä se ei ottanut huomioon ryhmämme vaatimuksia johdannaisten kauppaa koskevan sääntelyn tarpeellisuudesta. Puhuin aiheesta täysistunnossa ja puheeni on nähtävissä täältä.
 
Olen ryhmäni kanssa kriittinen rahoitusmarkkinoiden sääntelyn laajalle höllentämiselle. Finanssikriisin ja sitä edeltäneen sääntelyn vähentämisen pitäisi olla edelleenkin muistissa. Nyt on syntynyt sellainen vaikutelma, että jotkut rahoitusalan edustajat käyttävät koronakriisiä tekosyynä päästäkseen eroon finanssikriisin jälkeen kiristetyistä toimintavaatimuksista ja kuluttajansuojasta.
 
Ryhmäni esitti yhdessä vihreiden kanssa hyvin kohdennettua muutosesitystä johdannaissopimusten kaupankäyntiin yleisen höllennyksen sijaan. Ikävä kyllä hävisimme äänestyksen. Jatkamme taistelua ensi vuonna, kun MiFID II -direktiivi tulee kokonaisuudessaan arvioitavaksi. 
 
Alusta alkaen meillä oli melko isot varaukset tämän MiFID-pikakorjauksen suhteen. Emme näe selkeää yhteyttä tämän ehdotuksen ja koronakriisin välillä – erityisesti siksi, että näitä uusittuna sääntöjä sovelletaan vasta aikaisintaan vuoden 2021 jälkipuoliskolla, ei ensiapuna kriisiin. Tässä yhteydessä halusimmekin rajoittaa muutokset minimiin.

Hyvää politiikkaa tehdään tosiasioiden perusteella, noudattaen kunnollista valmistelua ja kuultuamme kaikkia sidosryhmiä. Nyt äänestetty pikakorjaus ei kaikilta osin kohtaa näitä hyvän päätöksenteon kriteereitä, ja valitettavaa on, että rahoitusmarkkinoiden sääntelyn höllentäminen yritetään naamioida koronakriisistä toipumiseksi. Ryhmäni neuvottelijana sain kuitenkin parlamentin päätökseen kannan rahoitusmarkkinadirektiivin laajemmasta tarkastelusta ensi vuoden aikana. Silloin asiaan palataan niin, että kansalaiset, kansalaisjärjestöt ja kaikki sidosryhmät pääsevät sanomaan oman mielipiteensä.

Tämä pikakorjaus menee seuraavaksi trilogiksi kutsuttuun sovitteluun. Siinä komission, neuvoston ja parlamentin edustajat hakevat yhteisen näkemyksen muutoksista. Joulukuun neuvotteluissa edustan omaa ryhmääni, joten pääsen vielä asiaan vaikuttamaan vaikkakin nyt otettujen reunaehtojensa puitteissa.
Kuluttajaoikeuksia vahvistettava
Parlamentista löytyi riittävää kunnianhimoa ja rohkeutta tukea pakollisia merkintöjä tuotteiden korjattavuudesta ja kestävyydestä. Jokapäiväisten tuotteiden, kuten kännykän tai kahvinkeittimen, korjaaminen on usein joko liian kallista tai mahdotonta varaosien puutteen vuoksi. Usein ainoaksi mahdollisuudeksi jää ostaa kokonaan uusi tuote. Tämä on syvässä ristiriidassa sen kanssa, että luonnonvarojen niukkuuden ja jätteiden lisääntymisen vuoksi olisi välttämätöntä luoda kestäviä tuotanto- ja kulutusmalleja, joissa asetetaan etusijalle luonnonvarojen tehokkaampi ja kestävämpi käyttö.
 
Europarlamentin S&D-ryhmä ajaa  pakollisia merkintöjä tuotteiden korjattavuudesta ja kestävyydestä, jotta kuluttajien olisi mahdollista tehdä kestävämpiä valintoja. Kuluttajien apuna on jo useita kuluttajamerkintöjä, kuten energiatehokkuusmerkinnät.
 
Asia oli esillä käynnissä olevalla täysistuntoviikolla, kun europarlamentissa äänestettiin tiistaina kuluttajapolitiikan ja ilmastotavoitteiden yhteensovittamiseen tähtäävästä mietinnöstä. Ehdotus pakollisista kuluttajamerkinnöistä hyväksyttiin tiukasti äänin 378-306 parlamentin oikeistosiiven vastustuksesta huolimatta. Aihe ei ole uusi, sillä europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd.) ajoi asiaa vahvasti jo viime kaudella.  Äänestys osoitti, että parlamentissa on yhä laajemmin tukea kertakäyttökulutuksen suitsimiselle ja ympäristön huomioimalla kestävälle politiikalle.
 
Parlamentti toisti kannattavansa yhteislaturia, jonka myötä yksi ja sama laturi kävisi kaikkiin kännyköihin. Komissio on esittämässä aiheesta lakiesitystä ensi vuoden alussa. Sen lisäksi, että yhteinen laturinpää helpottaa ja sujuvoittaa kansalaisten arkea, auttaa se myös vähentämään alati lisääntyvän elektroniikkaromun määrää, mistä ympäristö kiittää. Odotankin komission tulevaa esitystä.
Satoja äänestyksiä
Tälläkin kertaa täysistunnossa päätökset syntyivät satojen ja satojen äänestyksen jälkeen.  Täysistuntoviikolla aikaa meneekin paljon päätöslauselmatekstien lukemiseen ja taustatietojen hakemiseen mahdollisimman moneen asiaan.
 
Tällä kertaa eniten kansalaiskirjeitä Suomesta tuli lyijyhaulien käytön kiellosta. Kannatan kieltoa, mutta tutustuttuani aiheeseen olisin toivonut asiassa parempaa valmistelua. Nyt Suomesta määritellään kosteikkoalueiksi kolmasosa maapinta-alasta, joka ei taida ihan vastata todellisuutta.

Kyseessä oli komission päätös, joka tuli vielä neuvoston ja parlamentin vahvistettavaksi (mutta sen tarkempaan sisältöön ei ollut mahdollista puuttua). Suomi vastusti päätöstä  komiteavaiheessa ja esitti asiassa uutta valmistelua. Päädyin itsekin siihen, että päätös on huonosti valmisteltu, sekava ja hankalasti toteutettavissa. Siksi olisinkin toivonut asiassa uutta valmistelua, mutta asian palauttaminen uudelleen valmisteluun hävisi äänestyksessä. Loppupäätelmänä tästä on, että Suomen kaltaiselle pienelle maalle on erityisen tärkeätä vaikuttaa ehdotuksiin ja päätöksiin ajoissa, jotta pienten maiden kansalliset erityispiirteet tulevat huomioiduksi.
Neuvottelut elvytysrahoituksesta ja ensi vuoden budjetista jatkuvat
Budjettivaliokunta ei kokoustanut tällä viikolla. Sen sijaan trilogineuvottelut elvytysrahoituksesta ja 2021 budjetin osalta jatkuivat. Elvytysrahoituksesta on tähän mennessä käyty neljä trilogia, mutta neuvotteluissa ei ole toistaiseksi tapahtunut edistystä neuvoston ja parlamentin välillä. Neuvosto haluaa pitäytyä heinäkuun Eurooppa-neuvoston päätelmissä eikä toistaiseksi ole esimerkiksi lämmennyt parlamentin ehdotukselle nostaa rahoituksen ilmastokunnianhimon tasoa. Kompromissi pitäisi kuitenkin löytyä joulukuun täysistuntoon mennessä, jotta parlamentti ehtii äänestämään lopputuloksesta tämän vuoden puolella, olettaen tietenkin, että yleinen pattitilanne neuvostossa saadaan ratkaistua. 
 
Oman raporttini eli oikeudenmukaisen siirtymän lainainstrumentin kohdalla trilogineuvottelut eivät vielä ole alkaneet. Saimme vastikään tiedon, että trilogineuvottelut siirtyisivät ehkä muiden kiireiden takia vasta ensi vuoden alkuun, vaikka instrumentin pitäisi olla valmiina ensi vuoden alusta.
Joka sekunti menetämme veronkierrossa sairaanhoitajan vuosipalkan verran rahaa – vaadin unionin veroparatiisien nimeämistä
Äskettäin julkaistu tutkimusraportti paljastaa, että menetämme verotuloja vuosittain jopa 427 miljardin dollarin edestä. Maakohtaisesti OECD:n dataan suhteutettuna se on keskimäärin yhden sairaanhoitajan palkan verran joka ikinen sekunti.
 
Raportti perustaa laskelmansa sille tiedolle, jonka monikansalliset yritykset ovat itse raportoineet ja jonka OECD hiljattain julkisti. Siten tutkijoiden on ollut mahdollista arvioida suoraan verokertymän menetystä, vaikka talouslukujen ympärillä tuntuukin usein vaikuttavan salailun ilmapiiri. Verotuksen oikeudenmukaisuuden verkosto (Tax Justice Network) on lähes kahden vuosikymmenen ajan tehnyt työtä tämän raportin ja näiden asioiden julkistamisen eteen. Kyseessä on merkittävä puheenvuoro veronkierron ja rikollisen rahan määrän aiheuttaman vajeen arvioinnissa.
 
Vuosittaisesta menetetystä 427 miljardista dollarista suuri osa muodostuu jättiyritysten veronkierrosta veroparatiisien kautta, mutta huomattava merkitys on myös sillä, mitä hyvinvoivat valtiot tekevät. Raportin mukaan taloudellisesti edistyneet maat ovat vastuussa jopa 98 prosentista muiden maiden veromenetyksistä. Tässä kyseenalaisessa toiminnassa johtavat maat ovat Brittein Cayman-saaret, Yhdistynyt kuningaskunta, Hollanti, Luxemburg ja Yhdysvallat. G20-maat mahdollistavat toiminnallaan jopa yli neljänneksen menetetyistä verovaroista. Samalla ne itse menettävät yli 290 miljardia dollaria verotuloja vuosittain.
 
Tätä taustaa vasten olen erittäin tyytyväinen EU-parlamentin verovaliokunnan esittämään päätöslauselmaluonnokseen EU-veroparatiisiluettelon uudistamisesta. Syksyllä 2016 julkaistun eurobarometrin mukaan 86% EU:n kansalaisista kannattaa veronkiertoa ja veroparatiiseja koskevien sääntöjen tiukentamista.

Tämä päätöslauselma on kunnianhimoinen suurimpien ryhmien yhteinen teksti, josta keskustellaan parlamentissa tulevina viikkoina. Siinä kuvataan ongelmat, jotka liittyvät eettisten sääntöjen ja veroparatiiseiksi luokiteltujen kolmansien maiden määrittelyn avoimuuden puutteeseen. Nykyinenkin kolmansien maiden luettelo on edelleen ongelmallinen. Sen osoittaa neuvoston viimeisin 6. lokakuuta 2020 tekemä puliveivaus, jossa Caymansaaret ja Oman poistettiin ja Barbados ja Anguilla lisättiin listaan. On huomattava, että Caymansaarilla ei edelleenkään ole yhteisöveroa ja että se on Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan yksi kymmenestä suosituimmista kohteista haamuinvestoinneille.
 
Veroparatiisien luettelo, jossa ei tarkastella EU:n jäsenmaiden omia käytäntöjä, ei ole uskottava. Siksi esitän mietintöluonnokseen tarkistusta, jonka mukaan EU:n luettelointiprosessin uskottavuus ja legitimiteetti kärsii, jos se koskee vain kolmansia maita. Tarvitsemme yhdenmukaisuutta kolmansien maiden luettelointikriteerien ja haitallisten verokäytäntöjen kriteerien välillä myös EU:ssa. Pidän perusteltuna sanoa avoimesti, että kuusi EU:n jäsenvaltiota – Kypros, Unkari, Irlanti, Luxemburg, Malta ja Alankomaat – ovat saaneet säännöllisesti komission maakohtaisia suosituksia tarpeesta puuttua aggressiiviseen verosuunnitteluun. Muutosten saamiseksi meidän on nimettävä nämä maat ja kutsuttava niitä sellaisiksi kuin ne ovat: EU:n veroparatiiseiksi. Meidän pitäisi tehdä niin, kunnes todelliset verouudistukset pannaan täytäntöön myös näissä maissa. Komission mukaan on edelleen niin, että verosäännöt mahdollistavat aggressiivisen verosuunnittelun kyseisissä jäsenvaltioissa.
Millaista Venäjä-politiikkaa Euroopan sosialidemokraateille?
Ehdin tiistaina osallistumaan puhujana mielenkiintoiseen FEPS:n Venäjä-seminaariin. Ajatuspaja FEPS on hahmotellut Euroopan sosialidemokraattien Venäjä-strategiaa.

Tutkijoiden työstämä paperi lähtee Venäjä-ajatuksissaan täysin toisista lähtökohdista, kuin parlamentin enemmistön syyskuussa hyväksymä julkilausuma. Sd-paperin lähtökohtana on pohtia EU:n Venäjä-suhteen kehityssuuntia pidemmällä aikahorisontilla. Kantavana ajatuksena on dialogin rakentaminen ja EU:lle itselleen tärkeiden yhteistyöhankkeiden tunnistaminen. Venäjän täydellistä eristämistä kansainvälisestä yhteisöstä ei nähdä järkevänä vaihtoehtona.

Omassa puheenvuorossani nostin esille Venäjän nykytilanteen ja pohdin Venäjän mahdollisia kehityssuuntia ja vaihtoehtoja. Tällä on vaikutusta siihen, minkälainen EU-Venäjä suhde on mahdollinen. 
 
Venäjän näköalat taloudessa ovat tällä hetkellä heikot. Maa valitsi eri tien kuin toinen suurvalta Kiina, jonka teollisuus kehittyi isoin harppauksin länsimaiden alihankkijana. Venäjä taas pyrki suoraan modernisaation eturiviin esimerkiksi Medvedevin käynnistämän Skolkovo-hankkeen kautta. Hankkeen elinvoima ei kuitenkaan riitä koko Venäjän modernisointiin Kalifornian Piilaakson tapaan.

Venäjälle jää kaksi kehityssuuntaa: Kiina ja Aasian suunta tai Euroopan suunta. Kiina on kuitenkin liian suuri ja erityisesti Kaukoidässä pikemminkin uhka kuin integraation kumppani. Mielestäni pitkän päälle Venäjän ainut mahdollisuus on hakeutua tiiviiseen kanssakäymiseen EU:n kanssa.

Korostin puheessani, että valikoiva kanssakäymisen linja on EU:lle oikea strategia kaikissa oloissa – myös sanktioiden aikana. Venäjä pitää sitoa läntiseen kanssakäymiseen sen eri muodoissaan, jotta Venäjällä säilyy eurooppalaisen politiikan ymmärrys ja kiinnostus. Keskustelukanavat tulee pitää auki, esimerkiksi monipuolista kansalaisjärjestöyhteyksiä tulee ylläpitää ja parlamentaarikkojen suorat yhteydet ja tapaamiset tulisi palauttaa. 
 
Eristetty Venäjä on Euroopalle vaarallisin. Eristetty Venäjä on myös altis äärimmäisyysajattelulle. Mitä vähemmän kontakteja venäläisten ja eurooppalaisten välillä, sen helpompaa on levittää näkemystä, että länsi ja Eurooppa ovat vaarallisia tai jopa vihollisia.

Oma puheenvuoroni tiivistyi siis johtopäätökseen, että mitä enemmän dialogia ja yhteyksiä, sitä varmemmin Venäjä demokratisoituu. Tälle pohjalle on mielestäni hyvä rakentaa Euroopan sosialidemokraattien Venäjä-politiikkaa.
Suomen keskeinen rooli hiilineutraalisuuteen 2035 ja 2050
EU:n metsästrategia on ollut yksi Suomelle tärkeimmistä aiheista tänä syksynä. Metsillä on ja tulee olemaan merkittävä tehtävä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Suomelle aiheen tekee tärkeäksi tietenkin meidän metsäinen maamme. Suomessa 75 % pinta-alasta laskentaan metsäksi – se on isompi osuus kuin missään muussa Euroopan maassa. 
 
Euroopan unionin tavoite on saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Tällä tarkoitetaan toimia, jotka sitovat saman verran hiilidioksidia ilmakehästä, kuin mitä ilmakehään päästetään. Joillakin aloilla, esimerkiksi raskaalla liikenteellä, ei tulla hetkeen pääsemään irti fossiilisista polttoaineista, joten on tärkeää, että jotkut alat voivat kompensoida toisten alojen päästöjä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että esimerkiksi metsäalan tulisi kompensoida kokonaan muiden alojen päästöt. Tarvitaan läpileikkaavia toimenpiteitä kaikilla aloilla, jotta hiilineutraalius voitaisiin saavuttaa. Suomen tavoite on vielä kunnianhimoisempi: Hiilineutraaliksi 2035 ensimmäisenä maailmassa. 
 
Mitä metsäalalla on antaa, jotta tavoitteisiin päästäisiin? Tärkeitä toimia ovat korkeatasoinen metsienhoito, metsät hiilinieluina ja myös puupohjaiset tuotteet. Jälkimmäinen voi olla avainasemassa hiilineutraalisuutta tavoitellessa. Puupohjaiset tuotteet toimivat korvaavina materiaaleina muun muassa kuiduille ja tekstiilille, mutta myös rakennusmateriaaleina. Puupohjaisissa tuotteissa hiilidioksidi pysyy sitoutuneena tuotteessa, eikä karkaa ilmakehään. Kaadetun puun tilalle voidaan kasvattaa uusi puu, joka sitoo itseensä lisää hiilidioksidia. Kun fossiiliperäisten tuotteiden osuus vähenee, tarve sitoa ilmakehään vapautunutta hiilidioksidia vähenee samalla. Puun hyöty energianlähteenä ei välttämättä ole niin tehokas verrattuna esimerkiksi uusiutuviin energialähteisiin, kuten tuuli- ja aurinkovoimaan. Kuitenkin tässäkin on pidettävä järki kädessä. Saunat, mökit ja takat voidaan lämmittää jatkossakin klapeilla. Niitä ei olla kieltämässä. 
 
Metsien merkitys hiilinieluna ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä tiedostetaan hyvin EU-tasolla. Puupohjaiset tuotteet eivät ole kuitenkaan tehneet vielä läpimurtoaan EU-toimissa tapana tavoitella hiilineutraaliutta. Tavoitteeseen päästäkseen on hyödynnettävä monia eri keinoja, jotta vähennetään vapautuvan hiilidioksidin määrää ja lisätään hiilidioksidin sitomista. 
 
Tällä viikolla keskusteltiin muistakin tavoista hiilinielun kasvattamiseen. Eräs tapa hiilinielujen lisäämiseen on hiiliviljely (eng. carbon farming). Se tarkoittaa viljelyn muotoa, jolla pyritään sitomaan lisää hiiltä maaperään. Euroopan komissio on aktiivinen tällä saralla ja pyrkii löytämään ratkaisun, jonka avulla voitaisiin mitata tarkemmin sidotun hiilidioksidin määrää. Samalla tulee ratkaista, miten voimme kannustaa viljelijöitä siirtymään hiiliviljelyyn ja miten tehdä siitä kannattavaa toimintaa. 
 
Eli, metsäalan merkitys hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseksi on suuri. Metsäisenä maana Suomi on tärkeä toimija tässä. Metsäala ei kuitenkaan saa olla ala, joka vain kompensoi muita; siinä vaihtoehdossa Suomen talous ja suomalaisten hyvinvointi kuuluvat häviäjiin. Seuraava tärkeä askel olisi tuoda puuperäiset tuotteet osaksi strategiaa hiilineutraaliksi vuoteen 2050 EU:n tasolla ja 2035 Suomen tasolla.
Ensi viikko
Ensi viikko käynnistyy maanantai-aamupäivän Euroopan tulevaisuus -webinaarilla, jonka järjestämme yhdessä Miapetra Kumpula-Natrin kanssa. Webinaarissa on luvassa meidän meppien katsaukset ajankohtaisaiheisiin sekä puheenvuoro komissaari Jutta Urpilaiselta ja paneelikeskustelu Euroopan tulevaisuudesta. Lue lisää webinaarin Facebook-tapahtumasta: https://www.facebook.com/events/445603593091181
 
Valiokuntatyö jatkuu ensi viikolla. Talous- ja raha-asioiden valiokunnassa käsittelemme esimerkiksi keskeisten osapuolten palautumista ja elpymistä koronakriisistä. Tiedossa on myös kuuleminen, jonka aiheena on Euroopan keskuspankin vastuullisuuden kehittäminen. Kryptovaluutat ovat puhututtaneet EU-instituutioissa laajalti ja ensi viikolla aiheen työstäminen jatkuu. Verovaliokunnassa aiheena on haitallisten verokäytäntöjen vaikutus sisämarkkinoihin.
 
Joulukuussa piti alun perin olla kahdet Hakaniemen markkinat, mutta Suomessa ja erityisesti Uudellamaalla heikentyneen koronatilanteen vuoksi markkinat ovat peruttu. Pidetään silti yhteyttä sosiaalisessa mediassa ja sähköpostitse. Toivottavasti ensi vuonna näemme taas niin Hakaniemessä kuin muuallakin Suomessa.
 
Eero
Vieritä ylös