Uusi pääministeri
Menneen viikon suurin asia on luonnollisesti Suomen uuden pääministerin valinta ja hallituksen vaihtuminen. Hallitusvaihdoksessa tärkeää oli, että se tehtiin nopeasti ilman turhia krumeluureja.
Onnittelut Sanna Marinille, joka voitti kisan puoluevaltuustossa äänin 32-29. Tasaiset lukemat kertovat osaltaan sen tosiasian, että vastakkain oli kaksi tasaväkistä hyvää ehdokasta.
Sannan valinta ja viiden naisen muodostama hallitusviisikko on tuonut Suomelle ennätyssuuren määrän myönteistä julkisuutta maailmalla. Myös kollegat parlamentissa ovat olleet jälleen kiinnostuneita pienestä Pohjolan maasta, joka tekee ennakkoluulottomia ratkaisuja.
Vaalikampanjan aikana ja sen jälkeen lehdissä on ollut monenmoisia juttuja, joiden mukana myös paljon perätöntä. Kuten etukäteen kerroin, en ottanut nytkään valintaan kantaa. Katsoin, että SDP:n entisenä puheenjohtajana on parempi pidättäytyä kannanotoista. Näin toimin myös edellisillä kerroilla 2008 ja 2014, kun puolueen johtopaikoista kilvoiteltiin.
Molemmat pääministeriehdokkaat ovat itsenäisiä ja hyviä poliitikkoja. Pidän Sanna Marinin päälle heitettyjä epäilyksiä Rinteestä todellisena päättäjänä täysin kohtuuttomina ja väärinä. Varapuheenjohtajan työtä hän on tehnyt itsenäisesti ja kuvia kumartelematta. Uskon, että lähiajat tulevat osoittamaan Sanna Marinin kyvykkyyden kaikille. Lindtman taas on viisi vuotta johtanut sosialidemokraattista eduskuntaryhmää menestyksellä. Hän on tullut neljä kertaa valituksi uudelleen tehtäväänsä ja aina yksimielisesti. Siinä työssä täytyy osata sekä johtaa että kuunnella kaikkia näkökohtia.
Puheenjohtajavaalista ei nähdäkseni jäänyt erityisiä kiviä kenenkään kenkään. Lindtman ilmoitti heti pääministerivalinnan jälkeen, että ei ole ensi kesänä ehdokkaana SDP:n puheenjohtajaksi. Se oli hyvä kannanotto, joka selkeyttää tilanteen ja antaa Marinille mahdollisuudet toimia jo nyt SDP:n todellisena johtajana.
Ilmastopolitiikkaa ja vihreän kehityksen ohjelma
Alkuviikolla olin Madridissa, jossa S&D-parlamenttiryhmän johto kokousti YK:n ilmastokokouksen merkeissä. EU:lla on Madridin kokouksessa iso rooli tiennäyttäjänä hiilidioksidivapaaseen maailmaan siirtymisessä. Vielä tällä viikolla sopu tarvittavista uusista tavoitteista maapallon lämpenemisen pysäyttämiseksi oli kaukana. Ilmastokokouksen todelliset pahikset ovat Yhdysvallat ja Brasilia, joista kummallakaan ei ole todellista halua uusiin sitoumuksiin. Suomalaisen pääneuvottelijan Outi Honkatukian mukaan todellisia sitoumuksia ei tältä kokoukselta vielä tule mutta odotukset ovat suuret ensi vuoden Skotlannin ilmastokokouksen suhteen. Joka tapauksessa on ratkaisevaa, saadaanko isot maat kuten Yhdysvallat ja Brasilia tekemään oikeita päätöksiä, sillä EU ei yksin pysty näitä talkoita tekemään. Ovathan EU:n päästöt vain yhdeksän prosenttia maailman kaikista päästöistä.
Sosialidemokraattisen ryhmän vaatimuksesta komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen yhdessä ilmastoasioista vastaavan Frans Timmermansin kanssa tuli esittelemään parlamentille uutta Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa. Komissio on tehnyt työtä korkeapaineessa saadakseen omat linjauksensa valmiiksi vielä ennen joulutaukoa. Tuloksena on EU:n tähänastisen historian merkittävin asiakirja, jonka vaikutus ulottuu pidemmälle kuin aiemmat suunnitelmat sisämarkkinoista tai talous- ja rahaliitosta.
Toimenpidepaketissa on asetettu kunnianhimoisia tavoitteita ja niille alustavat etenemissuunnitelmat. Tavoitteena on hiilineutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä. Tämä tehdään esimerkiksi tukemalla vihreää teknologiaa ja investoimalla huippututkimukseen sekä uuteen yritystoimintaan. Samalla ohjelman lähtökohta on, että muutos ja siirtymävaihe hiilineutraaliksi maanosaksi tehdään reilulla tavalla ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Piru asuu kuitenkin tunnetusti yksityiskohdissa, joten asiaan palataan vielä useamman kerran.
Ohjelmassa käsitellään esimerkiksi energiatuotantoa, teollisuutta, rakentamista ja maataloutta vain muutaman mainitakseni. Nämä isot kokonaisuudet ja nyt tehdyt komission linjaukset menevät edelleen neuvoston ja parlamentin arvioitavaksi. Joka tapauksessa tulossa on päätöslinjauksia, jotka vaikuttavat kaikkien valtioiden kansalliseen lainsäädäntöön ja ihmisten arkielämään ennen näkemättömällä tavalla.
Suomelle erityisen merkittävä asia on, miten metsäasiat tulevat EU:n päätöksenteossa kohdeltua. Suomi on Euroopan metsävaltaisin maa: yli 70 prosenttia maapinta-alastamme on metsien peitossa. Viidesosa vientituloistamme tulee metsäteollisuudesta. Suomen hallituksella on nyt kiire saada yhteinen toimintalinja metsäasioissa. Tähän tarvitaan mukaan metsäalan toimijat ja päättäjät. Itse olen valmis hakemaan Suomen toimintalinjalle tukea Euroopan parlamentista.
Toinen kansallisesti erityisen merkittävä asia on energiatuotanto ja siinä ydinenergian rooli. Suomi on ollut uusiutuvan energian käytössä jo vuosikymmenen ajan kolmen parhaan EU-maan joukossa. Uusiutuvaan siirtyminen ja energiatehokkuuden parantaminen eivät tapahdu hetkessä. Paljon hyvää kuitenkin tapahtuu. Esimerkiksi teräsyhtiömme SSAB tutkii ja kehittää uusia teknologioita, jotka voisivat onnistuessaan vähentää Suomen kokonaispäästöjä käsittämättömät seitsemän prosenttia.
Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen vaatii lähivuosikymmeninä myös ydinenergian käyttöä. Vihreidenkin keskuudessa mielipiteet ydinenergian käytölle ovat tulleet suopeammiksi. Tässä asiassa äärimmäisyyskannat voivatkin tulla todella kalliiksi ja estää myös ilmastotavoitteiden onnistumisen. Siksi itse kannatan edelleenkin energia-asioissa tasapainoista kokonaisratkaisua.
Vierailuja ja tilaisuuksia Suomessa
Tälle viikolla on mahtunut myös paljon ohjelmaa Suomessa. Järjestin omalle kabinetilleni vierailun Suomeen alkuviikosta ja ohjelmassa oli useita vierailuja. Tähän kimmokkeena oli erityisesti antaa belgialaiselle talousvaliokunnan asioissa avustavalle Janille mahdollisuus tutustua suomalaisiin vaikuttajiin. Jan oli vaikuttunut siitä, miten asiantuntevia, tarkkoja ja selkeitä suomalaiset asiantuntijat ja virkamiehet ovat. Tapaamisia oli sovittu esimerkiksi valtiovarainministeriöön, Suomen Pankkiin ja työmarkkinajärjestöjen asiantuntijoiden kanssa. Janilla on kova osaaminen talous- ja rahavaliokunnan asioissa mutta siihen tuo tärkeän lisän, että ymmärtää paremmin suomalaista ajattelu- ja toimintatapaa. Virallisempien tapaamisten keskellä mieleen jäi vahvasti myös joulupukin tapaaminen Tuomaan markkinoilla. Pääsin itsekin kuvaan.
Kabinettini vierailun lisäksi tällä viikolla Suomessa järjestimme Miapetran kanssa kaksi tilaisuutta. Maanantaiaamun seminaarissa oli puhujina asiantuntijoiden joukko, joiden kanssa pohdimme Suomen kautta EU-puheenjohtajana. Erityisesti oikeusvaltioperiaatetta on onnistuttu pitämään esillä ja lisäksi opetuspuolella on viety muihin maihin suomalaisia hyviä käytänteitä. Opetusministerien ja valtiovarainministerien yhteiskokous toi moneen muuhun maahan hyvää ymmärrystä siihen, miten tärkeää on investoida koulutukseen. Ministeriöiden välinen ja politiikkalohkot ylittävä yhteistyö on vielä harvinaista ja tässä kokouksessa moni maa heräsi sen hyötyihin.
Paljon puolivuotisella puheenjohtajakaudella ei ehdikään saavuttaa. Lisää arvioita kauden tavoitteiden saavuttamisesta saadaan varmasti alkuvuoden puolella.
Torstaina oli alkuillan tilaisuus sidosryhmille. Tilaisuudessa koottiin yhteen, mitä syyskaudella on tapahtunut ja suunnattiin katseet tulevaan. Komission työ on nyt alkanut ja parlamentissakin tulee olemaan entistä kiireisempää.
Vuoden viimeinen Strasbourgin täysistuntoviikko
Ensi viikolla tiedossa on viimeinen Strasbourgin täysistuntoviikko. Asialistalla on keskustelu tämän viikon huippukokouksesta sekä tärkeimpänä Euroopan oikeusasiamiehen valinta. Lisää näistä teemoista seuraavassa uutiskirjeessä.
Pidetään yhteyttä!